On keskiyö. Olen koodannut aamuyhdeksästä yöhön saakka, eli yhteensä noin viisitoista tuntia putkeen. Onhan näitä joskus silloin tällöin, nopealla haulla vuoden otannalla viitisen päivää. Ei kovin tervettä, eikä järkevää, mutta tavallaan hauskaa. Nautin koko ajasta, vaikka rupeaman jälkeen hieman harmittaa, että kaikki muu päivän aktiviteetti on mennyt ohi.
Tavoitteesta jää torstain osalta vajaaksi ainakin juoksulenkki, mutta toisaalta vasen jalka ei ole vieläkään täysin kunnossa. Valvottuani yhteen saakka en tiedä jaksanko pyrähtää aamulla.
Pää on aivan solmussa. Perjantaina suunta kohti Helsinkiä.
Tässä kirjoituksessa on 100 sanaa.