En saa unta, kun sade piiskaa ikkunaa. Yllättävän kova sade keskellä talvea. Lumet sulavat vauhdilla. Päästäänköhän me sinne lumilautailemaan ollenkaan tätä menoa, kun ei ole kohta luntakaan.
Havahdun hereille puoliltapäivin, kun rouva tökkii ylös ja sanoo, että lähdemme ulos lounaalle. Seesteinen, aurinkoinen päivä. Manu on lähtenyt kaverinsa kanssa ulos jo aikaisemmin, joten Lotta mukaan.
Päivän suunnitelmassa tuulettumisen lisäksi koodailua ja Fortniten pelaamista pojan kanssa.
Fiilis on tänään yllättävän hyvä.
Tässä kirjoituksessa on 91 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (18:18) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Toiseksi viimeinen
Päivät vierii. Vuoden viimeisiä viedään. Nukun paljon, mutta nyt on hyvä kerätä paukkuja alkuvuoteen. Vielä kolme täyttä vapaapäivää, sitten alkaa mahoton pakertaminen taas.
Huomaan, että minkään tuottavan tekeminen ei ole käynyt lomalla mielessäkään. Mutta loma on sen verran lyhyt, että hyvä niin. En tiedä onko sellaista täysin tuottavaa 24/7 tekemistä edes järkevää tuoda missään vaiheessa enää mukaan. En enää ymmärrä miten olen joskus jaksanut tehdä pitkää päivää ja sen lisäksi vielä jotain musiikkia tai kirjan kirjoittamista vapaalla. Teen jo nyt paljon ihan alitajuisesti, mutta olen koko ajan vähentänyt sellaista tietoista itseni rääkkäämistä. Elämä on liian lyhyt jatkuvaan uupumiseen.
Lauantai alkaa migreenillä ja ilman kunnon lääkitystä vaivasta on vaikea päästä eroon. Kaikista ärsyttävin migreeni on silloin kun on nukkunut hyvin, eikä voi nokkaunilla (lue: pökräämällä) nollata tilannetta. Kofeiinin ja ibuprofeiinin kombo helpottaa maagisesti tälläkin kertaa. Sentään säilytän jotenkuten toimintakykyni.
Loka-marraskuun fotodumppi (Instagramissa isompana):
