Torstai, eli terapiapäivä. Minussa on uutta virtaa. Työpäivä on kiireinen ja lagitan hieman kaikessa, koska aamulla iskee migreeni. Saan kivun onneksi estettyä lääkkeillä, mutta tilalle tulee se kuuluisa pöhnä. Onnistun tekemään kaiken tarvittavan ennen kuutta, minuuttia ennen tarkalleen ottaen. Läheltä liippaa, mutta onnistun jälleen pitäytymään päätöksessäni lopettaa ajoissa.

Yllättävän haasteellista. Huomaan, että täytyy keskittyä entistä tarkemmin priorisointiin ja oikeiden asioiden tekemiseen. Ei saa tulla hetkeäkään sellaista ”nyt teen tätä niin pitkään kuin tarve vaatii, kellosta viis!” -tunnetta. Jos jokin vie pidempään kuin pystyy tekemään, asiaa pitää lykätä ja siirtyä tärkeämpään. Joutuu todella harrastamaan jatkuvaa ajan ja tehtävän priorisointia, aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.

Tänään on ensimmäinen päivä kun noudatan samaa sääntöä myös vapaa-ajalla. Ei minun ole pakko lukea joka päivä. 80 päivän putken voi helposti katkaista, ei lukutavoite yhteen päivään kaadu. On pakko opetella sietämään ”alisuoriutumista” jatkuvan ylisuorittamisen jälkeen.

Tämä on uutta minulle ja kestää varmasti pitkään, ennen kuin opin terveille tavoille. Mutta tämä on välttämätöntä jaksamiseni kannalta.