Päivän saldo:

• Tiukka psykoterapia
• Töissä tuplabookkaus
• 1 blokattu migreeni
• Liian monta tehtävää

Päivä emojina:

Viikon paras päivä tähän mennessä. Lapset ovat iloisia, hommat sujuu, hyvä kympin juoksulenkki päivän päätteeksi. Jännä, miten erilaisia päivät ovat. Tänään ei masenna.

Vähän käppyrää:

Sekavat päivät jatkuu.

Ei muuta raportoitavaa.

Kaaos jatkuu. Pitäisikö iltaisin jaksaa jotain muka tehdäkin?

Nyt on ahdistustekijöitä ilmassa. Yht’äkkiä tuntuu, että kaikki on kesken, eikä mitään saa aikaiseksi. Aivan kuin olisi palannut kymmenen vuotta taaksepäin. Tiedän, että ei se niinkään ole. Ajatukseni kulkevat vain valovuosia edellä.

Samalla kun katselen järjestelmän sykronointiscriptiä, silmäni menevät kiinni. Hätkähdän hereille.

Täytyy varmaan pian mennä nukkumaan. Ei nappaa oikein mikään.

Maanantai meni siinä.

Ahdistaa.

Huomenna uusiksi.

Vaiherikas viikko kaiken kaikkiaan. Väsyttää, eikä viikonloppu tuo tarpeeksi lepoa. Jotenkin nyt on koko ajan liikaa meneillään, eikä asioita voi pysäyttää. Jos esimerkiksi asiakkaalla on viikonloppukamppis, tuntuu, että se vaivaa takaraivossa koko viikonlopun ajan.

Julkisesti on hankala kirjoittaa kaikista tuntemuksista, joita tällä hetkellä käyn läpi. Liittyy niin moneen asiaan.

On tässä hyvääkin. Vuosi on silti palvellut tähän mennessä paljon paremmin kuin edellisvuosi.