Hidas sunnuntai. Hyvät kahvikeskustelut. Nörttijuttuja. Ajatus karkaa hieman jo ensi viikkoon ja tulee valmisteltua joitakin työjuttuja, ainakin henkisesti. Ahdistus on vakio.
Toivoisin osaavani rentoutua useammin. Osaanhan minä, mutta ei mene kovin pitkään siinä, että taas mennään. Oma hyvinvointi unohtuu liian helposti.
Päivä 13263 elossa.
Lauantaipäivän saldo:
Liitin blogini jälleen osaksi Fediversumia. Voit seurata näitä tekstejäni pistämällä seurantaan tämän käyttäjän, eli @admin tai ryhmän @rollemaa.fi.
Otin lisäosan aiemmin pois päältä siksi, että se jostain syystä hidasti sivustoa. Ilmeisesti 20 vuotta tekstejä on WordPress-instanssille liikaa. Ei tämä mikään nopea tälläkään kertaa ole, mutta en ole jaksanut tätä vanhaa blogia erityisemmin optimoida. Ehkä joskus. Projekteja on hieman liikaa. Toinen syy lisäosan deaktivoimiselle oli, että en ole varma haluanko jakaa kaikkia päivittäisiä päiväkirjamerkintöjäni automaattisesti someen. Toisaalta, kirjoitan tietoisesti julkisesti, joten eipä se haittaa, jos näitä selaa muutama silmäpari enemmän.
On mukavaa, että on perjantai. En ole ehtinyt vielä rentoutua, töiden jälkeen jatkan kotonakin koodaamista. En oikestaan tiedä miksi. Ongelmanratkonta jää pitkän viikon jälkeen päälle. Aivan kuin henkilökohtaiseen muutoslokiin ei olisi kertynyt jo tarpeeksi tavaraa. Kuinka monta suoritettua tehtävää on riittävästi? 10, 15, 20? Tänään niitä on 25. Releaseja kolme, julkisista mm. WordPressin tumman tilan mahdollistavan lisäosani korjauspäivitys.
Voisin laittaa koneet kiinni…
Keskimääräistä parempi viikko, jos viikon onnistumisen mittari on mieliala. Minä pystyn, riitän ja osaan.
Kirjoitan niin paljon yksityiseen päiväkirjaani, ettei ole enää mitään sanottavaa näin julkisesti. Lisäksi teen päivän aikana niin paljon asioita, että iltaisin on takki aivan tyhjä.
Suklaa ja telkkari toimii parhaiten juuri nyt.
Huonosti nukuttu yö ei lupaa päivästä mestariteosta, mutta lopputulos ei olekaan niin epäonnistunut kuin alunperin vaikutti. Ei ihan sata pinnaa, mutta jotain kuitenkin.
Tänään on sellainen olo, että revitään hieman liian moneen suuntaan yhtä aikaa, eikä saa oikein riittävästi aikaiseksi. Onneksi sota ei yhtä miestä kaipaa, vaikka välillä huomiota ei kaikkeen irtoaisikaan.
Joskus on vaikeampi keskittyä hetkeen. Onneksi stressi ei ole lähtenyt lapasesta. Päivissä on paljonkin hienoja ja arvostamisen arvoisia asioita. Täytyy yrittää keskittyä niihin.
← uudempia 1 2 3 4 … 6 vanhempia →