Herään ajoissa sunnuntaihin. Jostain syystä herään tasan kello 5:00. Vähän turhan aikaisin, joten jatkan unia, mutta en malta olla nousematta tolpilleni jo ennen kymmentä. Epätyypillistä minulta.

Aamukävely rapsakassa pakkasessa, vaimon kanssa kahvilaan perinteisille sunnuntaitreffeille. Pelkkä latte tänään. Yllättävän seesteinen olo.

Tänään onnistuu hetkessä eläminen. Kuten eilen, haluan painaa reset-nappulaa. En mieti edes tulevaa viikkoa. Ehdin kerrankin pelata kaikkia lempipelejäni.

Melatoniini johdattelee maanantaita kohti. Mutta ei ihan vielä.

Käperryn lämpimän peiton alle. Olen kiitollinen tästä viikonlopusta. Kiitos.