On jouluaatto. Perus Trattoria-jouluateria, sitten kotiin avaamaan lahjoja. Joulun taika on läsnä monellakin tapaa. Poika alkaa itkemään kesken lahjojen jaon. Ensireaktiona säikähdän, että jokin on pielessä, joten kysyn ”mikä hätänä?”. Hän vastaa, ”olen niin onnellinen”. Otan syliin, enkä kyyneleiltä välty itsekään. Hyviä kyyneleitä. Olen onnellinen perheestäni, siitä että minulla on lapset, jotka tietävät tunteiden merkityksen.

Saan Vihdeiren kuulien lisäksi yllätyksekseni Comfyn housut. On muuten maailman mukavimmat! Ostan varmaan myöhemmin jonkun paidankin. Kiitos vaim…joulupukki! Tuli tarpeeseen.

Iltapäivästä Dobblea Lotan kanssa ja lumihiutaleiden koodailua.

Lisää konvehtia naamariin.