Se on taas perjantai. Työt tehty, lenkit juostu, melatoniini otettu. Ei auta pidemmästi kirjoitella, ettei siivet jäähdy. Nyt rennosti vaan.

Mitähän tästä päivästä sanoisi? Toivoisin ehtiväni tekemään enemmän. Mutta ehkä teen ihan tarpeeksi.

En halua lukea uutisia. Liian masentavaa. Maailma on pilalla.

Stressitasot ovat tasaisen korkealla. Tuntuu, että työtä on taas liikaa. Onneksi osaan jotenkuten jaksottaa päivääni. Pitkä lounas vaimon kanssa piristää.

Illasta tekee mieli koodata lisää. Mutta maltan mieleni. Videopelit pyörimään…

Monessakin mielessä kamala tiistai. Kamala. Ei sillä tavalla. Yhdysvaltojen presidentinvaali-ilta myöskin käsillä. En aio valvoa. Otan melatoniinia ja painun pehkuihin. Aamulla sitten uutiset.

En jaksaisi jatkuvaa tunteiden myllerrystä. Enkä puhu siis itsestäni. Elämäähän se vain on.

Taas se klassinen tunne ja kysymys: Milloin tämä rauhoittuu? Tuskin koskaan.

PS. Ihan hiton kryptistä välillä, kun ei voi aina suoraan julkisessa päiväkirjassa kertoa mistä on kyse. Mutta se on sellaista. Tietäjät tietää, tai sitten ei.

Viimeksi innostuin: Cursor.

Unen pituus keskiverto viikonloppuyönä: 10h. Sama arkiyönä: 5h. Tähän pitää tulla muutos. Kokeilen melatoniinia ja unisyklin laskemista. Ehkä se siitä. Uni on tärkeää saada kuntoon. Muuten ei jaksa.

Kotiin tullessani säikähdän, että olenko maksanut tuotteen. Tarkistan tiliotteesta. Näköjään olen. Koko apteekkikäynti on pyyhkiytynyt mielestä…