Sunnuntaipäivää sävyttää sateinen keli, mutta kahvilassa on mukavaa olla. Kauppareissulla päätä alkaa kihelmöimään ja tiedän, että sieltä se migreeni tekee tuloaan. Kohonneella ilmanpaineella, väärin hengittämisellä ja kolmella espressolla on varmasti osuutta asiaan. Iltapäivään mennessä kipuasteikko yltyy kahdesta kahdeksaan. Menen pimeään huoneeseen ja pökerryn.

Kipeinä hetkinä tulee mieleen kaikki ne kerrat, kun migreeni iski aikoinaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Lisäksi mieleen tulvii hetket, kun isäni makasi kuolinvuoteellaan. Tältäkö se tuntuu, kun luulee kuolevansa? Kun ei pysty tekemään mitään?

Olen iloinen, että kipu lakkaa. Isäni sanoin: ”On se niin helpottavaa, kun kipu hellittää.”