Katson ulos toimiston ikkunasta. On pimeää. Mietin jälleen, mitä elämältäni haluan. Onko se tätä? Haluanko istua tietokoneella joka ikinen päivä aamusta iltaan? Vai haluaisinko myös tehdä jotain muuta…
En tiedä. Tätä olen tehnyt aina. En tavallaan tiedä mistään paremmasta. Toisaalta näiden pohdintojen syynä voi olla myös tämä ikuiselta tuntuva, synkkä ja pimeä marraskuu. Kaikki tuntuu jotenkin niin karulta ja yhdentekevältä. Vaikka hyviä asioita tapahtuisi, tämä tunnelma latistaa.
Kyllä, tätä minä haluan. Minä olen parhaimmillani netissä, silloin kun en pääse kesäiseen metsään juoksemaan. Pimeässä en halua juosta. Netissä en ole koskaan pimeässä.
PS. Sanelin tämän iPhonen sanelutoiminnolla. Ei tule ihan yhtä luonnostaan kuin kirjoittaminen, mutta käyhän se näköjään näinkin.