Suhteellisen aktiivinen lauantai. Tykkään näistä päivistä, kun on kertynyt hyvin yöunta ja on paljon mielekästä tekemistä. Eilisen sijaan tänään pelaaminen ja näytöltä tuleva viihde jää vähemmälle ja keskityn lähinnä oleiluun ja juoksemiseen.
Puolimaraton menee taas yllättävän kivuttomasti. Vieläpä kolmanneksi nopein aika, ilman sen kummempaa efforttia.
Televisiosta tulee Ruisrockin taltiointi vuodelta 2019, annan sen pyöriä taustalla.
Mukavan seesteinen olo. Positiivinen meininki.
Veto poissa
Tuntuu hyvältä aloittaa viikonloppu. Olipa viikko taas rykäys.
Ehkä se tästä.
Normalisointia
Jo toinen päivä peräkkäin, kun saan pidettyä työajan aisoissa. En mahda sille mitään, että tulee alisuorituja-olo, jos tekee tällaisia päiviä, mutta se johtuu siitä että tuntini ovat jo pidempään olleet ilman rajoitinta. Ihan sairasta tehdä ”loputtomiin”. On sitä muutakin elämää.
Ilta sujuu ulkoillessa ja rentoutuessa ilman ruutuja. Näin sen pitäisikin mennä.
Väsymyksen aalto
Tänään väsyttää niin, että silmät eivät tahdo pysyä auki. Näinä hetkinä tulee mieleen isäni niinä viimeisinä hetkinä, koska väsyneenä kaikki menettää merkityksensä. Ei oikein jaksa ajatella, innostua, ilahtua, viihtyä, nauttia tai mitään muutakaan. Haluan vain nukkumaan.
Onneksi saan pidettyä päivän tehtävälistan lyhyenä. Lähden viimeisen palaverin jälkeen lipettiin, ennen kuin pahin migreeni iskee päälle. Kerrankin kotona ennen neljää.
Kalenterikaaos
Todellinen tehtäväkaaos.
9:00: Herätys
9:30: Zombie-kävely toimistolle
10:00-11:00: Palaveri
11:00-12:00: Palaveri
12:00-12:30: Meilit ja räpiköintiä
12:30-12:59: Kauppaan ja evästä
12:59: Eväs jää pöydälle, välipalapatukka naamariin
13:00-14:30: Palaveri
14:30-17:00: Palaveri ja palaveri osa 2
17:00-17:05: Hengähdystauko
17:05-18:30: Työntekijän kanssa juttelua
18:30-21:30: Oman tehtäväviidakon selvittelyä
22:00: Kotona
22:00-23:00: Omaa koodailua
23:00: Mihin päivä katosi?
Herää ajatuksia kuten:
”Onhan tämä hauskaa, mutta…”
”Onko tämä hauskaa?”
”Sainko tänään aikaan kaiken mitä halusinkin?”
”Miten tässä kävi taas näin?”
”Lapset ja vaimo varmaan kaipasivat. Minäkin kaipasin heitä.”
”Miksi on näin paljon tekemistä?”
”Voisiko tekoäly hoitaa vielä enemmän asioita puolestani?”
”Voisiko puolet asioista vaan jotenkin ratketa itsestään ilman minuakin?”
”Voisiko joku keksiä loputtoman uusiutuvan energianlähteen ihmiselle, niin voisi säästää aikaa esimerkiksi turhalta nukkumiselta, syömiseltä ja paskomiselta?”
”Mitä jos tämä huomenna loppuu? Tähän en ole tyytyväinen.”