Herään 9:20. En ole saanut kunnolla unen päästä kiinni ja unet ovat jääneet vähiin. Tänään paluu töihin syyslomalta. Ei meinaa jaksaa, mutta vaikka ei jaksa, on pakko jaksaa.

Päivä alkaa rauhallisesti, mutta jo kymmenen jälkeen toimistolla on täysi hulina. Palavereita pukkaa heti aamusta aina neljään asti. Kolme kuppia vahvaa kahvia pitää käynnissä. Hermot kireällä.

Päivän tärkein hetki koittaa iltapäivällä fronttipalaverissa. Homma rullaa, ja vihdoin saadaan lyötyä lukkoon käytäntöjä. Tämä on pitänyt tehdä tällä tiimikoolla jo pitkään. Edistetyt asiat tuovat hetken tyytyväisyyden tunteen, vaikka hässäkkä jatkuukin. Työt venyvät pitkälle iltaan, ja huomaan kello kahdeksan aikaan olevani taas viimeinen, joka pakertaa pajalla. Naapuritoimiston tyyppi huikkaa moikat ja sammuttaa valot lähtiessään. Olen saanut kuitenkin paljon aikaan, ja fiilis on lopulta hyvä, vaikka ulkona onkin jo pilkkopimeää.

Kotiin päästyäni suuntaan suoraan valmisruoan ja mikron ääreen. Aivot tuntuvat olevan jo ylikuormitustilassa, joten en edes yritä tehdä mitään monimutkaista. Käyn vielä kastelemassa kasvit, mutta silmiä särkee ja olo on uupunut. Illalla en enää jaksa edes ajatella mitään. Onneksi ei tarvitse.

Ehkä ensi yönä nukun paremmin. Ruutuaika tänään 2h 31min, jos työkonetta ei lasketa.