Syyslomani jatkuu rauhallisissa merkeissä. Aamulla olo on levännyt ja mieli virkeä. Pidän siitä, että aikatauluja ei ole ja saan mennä päivän virran mukana.

Veeralla on reissua Helsinkiin, joten saatamme pojan kanssa äitinsä junaan. Heti tulee ikävä. Viiton junan ikkunan läpi, että onko varmasti oikea juna, koska en tule tarkistaneeni rouvan lippuja. Heinäkuun junailusta on jäänyt pieni trauma. Ihan oikea se on. Heippaamme ja lähdemme pojan kanssa karkkikaupalle.

Kotona jatkuu ohjelmointi, mutta illasta päätän pelata.

Päivän aikana ajatukset harhailevat myös työasioihin, vaikka koetan parhaani mukaan pitää ne loitolla. Mietin projekteja ja tulevia tavoitteita, mutta päätän antaa niiden odottaa. Onneksi tiedän, että kaikki on hallinnassa – syysloma on juuri sitä varten, että saa hengähtää ja antaa asioiden kypsyä rauhassa. Kyllä he siellä varmasti pärjäävät, kuten ovatkin pärjänneet koko viikon. Firma on jo iso.

Syksyn pimeys laskeutuu aikaisin, mutta se tuntuu vielä toistaiseksi enemmän rauhoittavalta kuin masentavalta. Tunnelma on kotoisa ja mukava, ja tämä perjantai tuntuu hyvältä. Mutta tulisipa Veera pian takaisin.