Melkein kymmenen tuntia unta. Niin se vaan menee, kun ei ole ohjelmaa, tulee nukuttua. Lisäksi tytär on viikonlopun reissussa, joten kotona on hiljaista.

Päivällä Manu ehdottaa kävelylenkkiä. ”Isi voidaanko mennä kävelylle metsään, kuten aikaisemmin?”. Tiedostan, että pojan kanssa kävely on jäänyt vähiin. Tartun ehdotukseen ja jätän koodini kesken. Ulkona on viileää, mutta syysaurinko on kaunis. Kävelemme Aittovuorelle saakka. Manu jaksaa hienosti yli 9 kilometriä. Kuulemma löytyy ”jalkaenergiaa”.

Illalla jatkuu ohjelmointi. Ja jatkuu… ja jatkuu… Saa nähdä tuleeko uni ennen kahta.