Kun tuntuu, että tänä vuonna on mennyt lujaa, luen edellisvuoden lokikirjaani. Viime vuonna tähän aikaan skippaantui puolimaraton migreenin takia. Edeltävänä iltana olin ollut puhumassa satapäiselle yleisölle. Todella hurjan kuuloista menoa, mutta sitä se olikin.

Jalat ovat edelleen melko kipeät ja portaiden käveleminen sattuu. Lähdemme silti sunnuntaikahville vaimon kanssa. Köpötän kuin vanha ukko, naurattaa. Varaan myös hieronta-ajan shamaanille.

Tässä huumassa kelpaa vielä lojua hetken. On tämä niin hieno saavutus. Melkein voi jo kuolla rauhassa. Mutta maltetaan nyt vielä, elämää on paljon elettävänä. Ei jinxata, kohti uusia haasteita! Vamos!

Kohta pitkästä aikaa saunan löylyihin. Maratoniviikolla ei voinut saunoa suolatasapainon takia.