Yllättävän kaoottinen päivä. Mutta aikaansaava, jälleen. Maratonhetki lähenee, enää pari yötä. Syöminen on vähän mitä on. Unistakin jää vajaaksi joka yö se tunti, kun en ole tottunut kahdeksan aamuherätyksiin. Vien Lotan aamuisin, joten sattuneesta syystä on oltava hereillä. Ei se sinällään haittaisi, ellei olisi lepoviikko ja maraton edessä. No, hyvin se menee varmasti kaikesta tästä epätasaisesta ”tankkaamisesta” ja ”lepäämisestä” huolimatta. Tai ainakin todella toivon niin.

Töissä on hauskaa. Äksöniä on. Aikaa ei. Askel kerrallaan on mentävä taas.

Töiden jälkeen hakemaan pojan pelituoli Powerista. Apina hakkaa symbaalia pääkopassa.

Vauhtia on nyt liikaa. Miksi vauhti vain kiihtyy? Kaikki kulminoituu lauantain juoksukilpailuun. Sen jälkeen aion pysähtyä.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että tulee vuosisadan myrsky lauantaina. Toivottavasti ei tarvitse kahlata tulvassa ja juosta painepesuria vastaan maratonia… Lauantain sadekartta-ennuste näyttää tältä:

Jännittää, kuinka käy.