Tämä on taas yksi niistä päivistä, kun on liian paljon tekemistä, mutta liian vähän aikaa. On kuitenkin mukavaa päästä luomaan uutta. Saan työstäni valtavasti iloa, vaikka se onkin välillä vähän pirstaleista. Myyntiä, projektinhallintaa, speksaamista, työkaluja ja jopa pientä koodaamista. Vähän kaikkea, ei vielä niin sopivassa suhteessa.
Elämä on ruuhkaista, kun firma ja lapset kasvavat. Mutta pääasia, että mennään eteenpäin.
Huomenna Tampereelle.
Jos maanantai oli hurja, tämä tiistai tuntuu vielä hurjemmalta. Palaverista toiseen, non-stop. Illalla vielä Mastodon-palvelimeni uutta kakkosadminia tapaamaan. Hyvä palaveri.
Tänään on maanantai sen kaikissa merkityksissä. Päivälle sopivat adjektiivit: Epäonninen, ahdistava, kaoottinen, sekava, ärsyttävä, sumuinen, väsyttävä, pitkä. Silti jostain syystä olo on toiveikas. Kyllä tästä hyvä tulee, kun vaan saa asioita aikaan ja potkittua eteenpäin.
Kotiin tullessani huomaan ilokseni, että se on saapunut. Jaa niin mikä? No se! Jannen uuden kirjan kansia ei meinaa malttaa laittaa kiinni. iOS 18 on myös tulilla. Paljon olisi kaikkea kivaa, mutta kello lähenee kahtatoista. Pakko on joskus levätäkin. Huomenna lisää.
…jos vielä pari sivua…
Kun tuntuu, että tänä vuonna on mennyt lujaa, luen edellisvuoden lokikirjaani. Viime vuonna tähän aikaan skippaantui puolimaraton migreenin takia. Edeltävänä iltana olin ollut puhumassa satapäiselle yleisölle. Todella hurjan kuuloista menoa, mutta sitä se olikin.
Jalat ovat edelleen melko kipeät ja portaiden käveleminen sattuu. Lähdemme silti sunnuntaikahville vaimon kanssa. Köpötän kuin vanha ukko, naurattaa. Varaan myös hieronta-ajan shamaanille.
Tässä huumassa kelpaa vielä lojua hetken. On tämä niin hieno saavutus. Melkein voi jo kuolla rauhassa. Mutta maltetaan nyt vielä, elämää on paljon elettävänä. Ei jinxata, kohti uusia haasteita! Vamos!
Kohta pitkästä aikaa saunan löylyihin. Maratoniviikolla ei voinut saunoa suolatasapainon takia.
Finlandia Marathon 2024. Olo on kamala, joten ei pysty nyt tarkemmin avaamaan. Tässä Stravan lenkkiloki:
Tavoite: ”Jos se neljällä alkaisi, olisi kiva”. Todellinen tavoite: ”Päästä maaliin”. Virallinen aika 4:47:34, Strava moving time 4:44:42. Mutta en minä tätä ajan takia juossut, vaan itseni ylittämisen vuoksi. Maalissa pääsi kunnon itku. Vuosi on ollut helvetin rankka, on taisteltu kuolemaa vastaan, koitettu pysyä hengissä. Tällä maratonilla ja maaliin pääsemisellä on minulle iso merkitys monessakin mielessä. Treenaaminen ei ole ollut helppoa ja lenkkejä on jäänyt väliinkin. Silti tein sen! Ei tätä meinaa uskoa.
Tiesin jo etukäteen että ravinto tulee olemaan ongelma. Nörttinä olen ihan paska syömään. Perjantaina söin sushia ja pastaa, se kenties pelasti tämän maratonin. Aamupala: proteiinipatukka, pre-workout shot, banaani, vauhtikarkit, urheilujuoma. Aivan liian kevyt. Onneksi huoltopisteelle jätin Poweraden ja neljä geeliä. Viimeiselle kierrokselle (10km) säästin 2 geeliä. Seinä tuli vastaan 26km kohdalla, kun alkoi nälättää. Onneksi muutaman kerran rundilla sai vettä ja urheilujuomaa.
Vauhti pysyi hyvin 30km, sen jälkeen yhtä selviämistä. Mutta vittu tein sen! 🔥
41km kohdalla järjestysmies kysyi ”onko vika kiekka”, näytin varmaan kalpealta. Sanoin että on, johon hän ”hyvä, ei muuta ku maaliin vaan”.
DNF: 135
Oma sijoitukseni: 448/655
Miehistä maaliin päässeistä 335/384Sää oli muuten TÄYDELLINEN. Suorastaan maaginen, 15 astetta eikä sadetta, viimeiset 10km tihkusadetta. Heti kun pääsin maaliin, taivas aukesi.
Niin ja oli kivaa kun järven toinenkin puoli oli avattu kisojen ajaksi.
Finlandia Marathon Plan (Week 18/18)
Marathon race at 6:30-6:55/km
1 2 3 4 vanhempia →