Miten on vasta tiistai? Tuntuu vähintään torstailta. Repaleinen etäily jatkuu. Vähillä yöunilla jälleen, koska uni tulee silmään vasta kahden jälkeen ja kahdeksalta on Manuun liittyvä NEPSY-haastattelu.

Väsymys on harmillinen, kun kaikki ärsyttää ja harmittaa. Illan päälle lähden väkisin lenkille. Vauhti ok, syke myös, mutta hengitys kusee. Kylki kramppaa ja pistää kymmenen kilometrin jälkeen, joten päätän, että saa piisata.

Mukavaa, kun tulee syksy. En malta odottaa, että tämä painajaismainen vuosi päättyy.