En tiedä helpottaako tämä yhtään. Iltajuttelut teinin kanssa venähtää. Unta tulee vasta neljän aikaan yöllä. Herään puoliltapäivin ja lähden ulos. Pakko saada happea. Juoksen viisi kilometriä täysiä. Sykkeet käyvät 200:ssa. Kai se henkinen rasituskin jotenkin vaikuttaa.

Minulla on yllättävän seesteinen olo iltapäivästä tilanteeseen nähden. Tyttären kanssa pitkät juttutuokiot auttavat tilanteisiin. Tai ainakin hetkellisesti. Jotain pysyvämpää ratkaisua pitää lähteä maanantaina selvittelemään. Jotain sellaista, josta on oikeasti apua.

Loppupäivä chilliä. En ole vielä varma huomisesta, mutta ei tarvitsekaan olla.