Päivä on palon täynnä asiaa, joiden en tiedä edistyvän. Ehkä, toivottavasti. Vanhoja ihmisiä, uusia ihmisiä. Etäpäivä. Perheen parissa. Työkoneella. Parvekkeen riippumatossa.

Manulla on yskä. Korona tai flunssa. En ole ollut kipeänä yli vuoteen, mutta en yllättyisi, jos nyt tarttuu. Antaa tulla vaan kaikki.

Inceptionin Cobb’s totem -hyrrä jatkaa pyörimistään. Sitten se kaatuu. Se on merkki siitä, että tämä ei olekaan unta.

Uskaltaudun kirjoittaman Threadsiin ja jopa LinkedIniinkin. Vähän jotain muuta kuin kädenlämpöistä paskaa.

Onneksi on perjantai. Koitan unohtaa huonon omatunnon, joka kuittailee juoksemattomista juoksulenkeistä. Hiljaa.