Hämmentävän erilainen kesäloman jälkeinen ensimmäinen työpäivä viime vuoteen verrattuna. Herään paniikissa liian aikaisin, luulen nukkuneeni pommiin. Perus. Unta kertyy kuitenkin rapiat kuusi tuntia. Ihan riittävä määrä, vaikka aamulla väsyttääkin. Menen töihin yhdeksään, ”normityöaikaani” aiemmin, koska haluan valmistella asiat valmiiksi uutta työharjoittelijaa varten.

9-16 tiukkaa pakerrusta, sitten pankkiin avaamaan Lotan kortti ulkomaille. Tytär pyörii Lontoossa mumminsa kanssa. Kauppareissun jälkeen työt jatkuvat kotona läppärillä viiden jälkeen. Ei vaan malta päästää irti, kauppa on sen verran kuumaa.

Ehkä tästä pikkuhiljaa rauhoittuu vapaa-ajan viettoon 19:41 jälkeen… mutta mitähän sitä osaa tehdä?

Huh huh. Ehdin jo unohtaa miten hauskaa… ja vauhdikasta tämä arki on…