Melkoisen hurja lauantai. Et uskoisi vaikka kertoisin. Epäonnisten sattumien listaan tulee vaan lisää tavaraa jatkeeksi. Kotiin päästyäni olen jotenkin aivan loppu taas, vaikka noin kahdeksan tuntia unta varastossa. Otan päiväunet, jotka venyvät pitkälle iltaan. Lotta on tehnyt minulle vohveliannoksen jäätelöllä ja vadelmahillolla. Alkaa näyttämään taas valoisammalta.

Baldur’s Gate 3:ssa tulee 20 tuntia täyteen ja pääsen vihdoin Underdarkiin. Loistava peli.

Päivä vaihtuu ja olen näköjään pirteä kuin peipponen.

Tänään näkyvissä valonpilkahduksia, mutta energiat silti nollissa. Yritän olla miettimättä liikaa ja säilyttää mielen positiivisena, mutta se on vaikeaa. Epätodellinen olo päivästä toiseen. Odotan kovasti stabiilimpaa aikaa.

Samalla tiedän, että ei mikään ole maailmanloppu. Olen ollut pohjalla. Mutta tieto siitä, että voi pudota korkealta takaisin sinne pohjalle, on kammottava. Ei sitä haluaisi enää koskaan kokea.

Pitäisi opetella ajattelemaan, että menetämme kaiken. Koska niin tulee käymään vääjäämättä. Silti jostain syystä ihminen kuvittelee olevansa kuningas.

Miksi odotan tulevaa, kun voin elää nyt? Miksi ihmismieli on tällainen?

Säilytän katseen pallossa, en muuta voi. Sekunti kerrallaan.

Jääkaapin ovessa on Lotan kissakortti, jossa lukee ”Joskus asioita vaan tapahtuu”. Psykoterapiaistunnossa pohdin tänään epävarmuuden sietämisen vaikeutta ja sanon ääneen, että olisi kiva tietää meneekö asiat hyvin vai huonosti. Tähän terapeuttini toteaa: ”Varmaa on, että asiat menee.”

Asiat menee. Eteenpäin.

Tapahtui mitä tapahtui, olen valmis. Mutta kuoppaan menen vain saappaat jalassa, loppuun asti taistellen.

Elämän tarkoitus: Elää tässä hetkessä.

Kun vielä tietäisi, että miten sietää epävarmuutta ja olla miettimättä liian pitkälle tulevaisuuteen. Mikä on se rajapyykki, jonka ajan kaiken on sujuttava optimisti? Kuukausi? Kaksi? Kolme? Mahdollisimman pitkä tietenkin.

Ehkä joskus tulee aika, kun näitä ei tarvitse miettiä. Aika, kun raha riittää loppuelämäksi. Aika, kun lapset eivät elää kasvukipuile. Aika, kun kaikki hyvän elintason asiat ovat turvattu.

Tai sitten elämän tarkoitus on arvuutella ja kärsiä. Kuka näitä tietää.

Huomattavasti eilistä parempi päivä. Syöminen ja nukkuminen on mitä on. Mutta eiköhän tämä tästä.

Taaskaan ei ole mitää järkevää lokitettavaa.