Herään lauantaipäivään puoliltapäivin, hyvin levänneenä. Lotta ja Veera ovat lähteneet Comic Coniin Tampereelle. En olisi voinut lähteä mukaan tällaisen lihamyllyviikon jälkeen, joten jäämme Manun kanssa kotiin. Poika on hieman harmissaan, olisi ollut niin paljon siistiä nähtävää.

Ei ole yhtään lenkkifiilis, mutta sää on hyvä ja lähden metsään juoksemaan. Syke tapissa, vatsaa vääntää, niveliin sattuu. Mikään ei ole OK, paitsi sää. Huomaa, että en ole ihan kunnossa. Kymppi tulee lönkyteltyä kuitenkin.

Someraivo kyllästyttää, siis lähinnä Lähi-Idän konflikti. En aio itse valita puolia, joten olen varmaan ”hiljainen hyväksyjä” sitten. Olkoon sitten niin. Ilman Israelia ei olisi montaakaan asiaa, esimerkiksi minua, vanhempani tapasivat siellä vapaaehtoistyössä taannoin. Konflikteissa on aina kaksi osapuolta, eikä kaikki ole niin yksinkertaista. Olen varmaan paha ihminen, kun nauran tällaisille jutuille.

Turhautumiseni aiheuttaa tällaisia ja tällaisia päivityksiä. Niin, tulispa meteoriitti. Loppuisi se ulina kerrasta. Sitä ennen kuitenkin hengitän. Pysyn erossa draamasta. Ja nyt menen syömään pizzaa.