Tänään on hyvä päivä. Myrsky katkaisee Internet-yhteyden ja räpsyttää valoja, mutta työt jatkuvat hetken kuluttua. Lämpötilat laskevat vihdoin alle kolmenkymmenen asteen, joten pääsen työpäivän päätteeksi juoksemaan.

Ruokailu venähtää, mutta lenkin päälle ansaitut kanansiivet ja Netflix. Juuri nyt voin hyvin ja niin voivat muutkin.

Ahdistaa lähinnä kun en ole päässyt juoksutavoitteisiini. Aamulla viileän aikaan (5-8) ei jaksa herätä, töiden jälkeen on joko liian kuuma (28+ °C) tai hirveä nälkä ja heikotus (18-21) tai joku meno, kuten pojan kevätjuhla. Ei ole tekosyitä, ei vaan pysty.

Voisin tietysti juosta yöllä tai aikaisin aamulla, mutta se olisi pois yöunista sitten. Haluan nukkua sen 7-8 tuntia, muuten en kykene mihinkään ja kärsin ahdistuspiikeistä.

Ehkä 2-3 kertaa viikossa riittää toistaiseksi. Kun kaikki muut päivän tavoitteet ovat reilassa, ehkä tämä ei ole niin paha.

Kaikki ympärilläni sanovat, että muista olla itsellesi armollinen. Miksi en osaa itse itselleni sanoa niin? Ja miksi en kuuntele? En voi juosta, jos koko kroppa on vetelänä. En voi myöskään juosta, jos aikataulu ei salli. En voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Tänään lämpötila on yli 32 °C. Onneksi saadaan perjantaina ilmastointilaite.

Näin kuumalla ei jaksa kirjoittaa pidemmästi. Sitä paitsi minulla on nälkä.

Päivän app-suositus: Craft.

Kai sitä jaksaa vielä iltalenkin?