Kääntelen syntikan nuppeja liian myöhään ja koko yö menee pyöriessä ja katsellessa tylsiä mikseripöytäunia. Työpäivä menee vähän turhankin vauhdikkaasti, mutta pääsen lähtemään normiaikaan eli kuuden jälkeen. Kotona jatkan heti siitä mihin sunnuntaina jäin biisin kanssa. En ole tehnyt musiikkia kunnolla kolmeen vuoteen. Tuntuu hyvältä.
Yht’äkkiä kello on puoli kaksitoista. Aika menee nopeasti, kun on mukavaa. Eikä ehdi edes ahdistua.