Aivan ultimaattisen raskas ja pelonsekainen päivä, asioita enempää erittelemättä. Aamupäivän 5km juoksulenkki ei saa asioita nollaantumaan.

Äsken olisi alkanut Mokoman keikka, jonne oli lippukin, mutta en pysty kohtaamaan ihmismassaa. Siispä support your local ja skip. Ei vaan kykene osallistumaan. Olen sosiaalisesti ahdistunut ja rajoittunut. En muista milloin olen viimeksi käynyt katsomassa jotain keikkaa. Varmaan 2-3 vuotta sitten. Ajattelin, että tämä Mokoman keikka olisi sellainen, jossa voisi harjoitella, mutta ei. Ei pysty, etenkään tässä elämäntilanteessa. Joku sanoinkin hyvin, että keikkapaikka on kuin ihmislihasäilykepurkki.

Nyt aion nollata pään, eli pelata Overwatchia.

PS. Jos jostain saa olla ylpeä, niin meidän tekemästä Lutakon lippukaupasta.