Pirun mukava perjantai. Paljon hyviä asioita ja onnistumisia. Erityisen hyvä fiilis jää onnistuneesta rekryländäristä ja siitä, että Luka auttaa isossa dokumentointirupeamassa. Työpäivä venähtää iltaan, koska on niin hauskaa. Ei tätä malta lopettaa. Illan onneksi otan lunkisti, eli koodaan Mastodonia…

Noh, tämä on tämmöistä. Nyt sattuu silmiin. Telkkarin ääreen hetkeksi ja sitten unta kaaliin.

Tänään näin. Asiat vievät välillä enemmän aikaa kuin haluaisin.

Henkilökohtaisen päiväkirjani sivulla on tuhat sanaa. Tänään on kamala, henkisesti raskas päivä. Pääsen pakoon oloani työn tekemiseen, mutta sekään ei lopulta auta. Onneksi iltaa kohden helpottaa.

Tämä synopsis on ainoa, jota saat tietää tällä kertaa. Möykky on karkoitettu hetkeksi. Onneksi huomenna on taas terapia.

Äärimmäisen tehokas päivä. Toimistolla on taas vilkasta, mutta saan paljon aikaan hälinästä huolimatta. Ennen kaikkea saamme melkein ihmeitä aikaan porukalla.

Pääsen melkein ihmisten aikaan salille. Kahdeksan kilometrin juoksumattolenkin jälkeen alkaa huimaamaan, joten päätän skipata lihastreenin. Muistan hetkessä väliin jääneet eväät. Päätän, että noin tunti aerobista riittää tänään.

Kaupassa vatsaa alkaa vääntämään. Muistan, että söin kokonaisen Koti-Pizzan lätyn lounaaksi. Pidempi juoksulenkki ei ollut ehkä ihan fiksua illan päälle.

Kirjasuositus: Leo Stranius – 101 onnen päivää. App-suositus: feeeed.

Aamulla ei ole todellakaan intoa herätä yhtään minnekään, etenkään maanantaiaamuna. Helmikuu tervehtii mitäänsanomattomalla harmaudellaan. En jaksaisi… mitään.

Pajalla on kuitenkin elämää, kun suurin osa on päättänyt tulla etäpoteroistaan. Myös kiintiöturkulaisemme ihastuttaa läsnäolollaan. Porukkaa on fyysisesti paikalla, enemmän tai vähemmän myös henkisesti, vaikka onkin maanantai. Myös uusi suunnittelijaharjoittelijamme aloittaa tänään.

Päivä sujuu nopeasti ja fiiliskin paranee iltaa kohden, etenkin kun lähdemme pienellä työporukalla Hook’siin syömään siipiä. Oikein mukavaa ajanviettoa. Kahdeksalta riennän kotiin, koska on lapsia ikävä. Lotta kertoo, että on päivän kohokohta kun puhumme ja touhuilemme yhdessä. Niin minustakin.

Vaikka ei aamulla siltä tunnukaan, maanantai kohtelee näköjään myös hyvin.