Tänään on jotenkin hankala reflektoida. Veljeni ilmoittaa heti aamusta, että on kipeänä, joten illan visiitti peruuntuu. Tästäkös Manu pettyy suuresti, mutta unohtaa murheensa pian. Menemme sitten viikon päästä.
Viikon keskimääräinen unimäärä on 6h 43min, kun vakio on ollut jo pari kuukautta 7h 25min. Melkoinen dippaus.
Töissä menee hyvin ja kaikki tietokoneella tekemäni tuottaa minulle suunnatonta iloa. Vielä kun osaisi pitää tekemisen määrän päivätasolla aisoissa. Se on edelleen yhtä haasteellista, kun työnsarkaa on loputtomasti ja kaikki on yhtä kivaa.
Minusta tuntuu, että olen löytänyt jonkin uuden yhteyden lapsiini ja ihmisiin, kun keskityn eri tavalla töiden ulkopuolisiin asioihin iltaisin. Olemme täällä vain häviävän pienen hetken, se on aina syytä muistaa.
Pieniä parannuksia.