Parempi päivä. Vähän auttaa, kun pääsee terapiassa puhumaan ja tekee jotain ei aivotyötä vaativaa vaihteeksi. Ihan 100% tavoitteisiini en pääse, mutta minun 100% on jonkun toisen 200%. Ehkä ei pitäisi hikoilla näistäkään liikaa.

Koko päivä puheluita ja illan päätteeksi lähden kävelylle ja soitan vielä äitille.

Parempi fiilis.

Ehkä päivät eivät olekaan niin samanlaisia. Ehkä päivä paistaa vielä risukasaankin.