Aamulla ei ole todellakaan intoa herätä yhtään minnekään, etenkään maanantaiaamuna. Helmikuu tervehtii mitäänsanomattomalla harmaudellaan. En jaksaisi… mitään.

Pajalla on kuitenkin elämää, kun suurin osa on päättänyt tulla etäpoteroistaan. Myös kiintiöturkulaisemme ihastuttaa läsnäolollaan. Porukkaa on fyysisesti paikalla, enemmän tai vähemmän myös henkisesti, vaikka onkin maanantai. Myös uusi suunnittelijaharjoittelijamme aloittaa tänään.

Päivä sujuu nopeasti ja fiiliskin paranee iltaa kohden, etenkin kun lähdemme pienellä työporukalla Hook’siin syömään siipiä. Oikein mukavaa ajanviettoa. Kahdeksalta riennän kotiin, koska on lapsia ikävä. Lotta kertoo, että on päivän kohokohta kun puhumme ja touhuilemme yhdessä. Niin minustakin.

Vaikka ei aamulla siltä tunnukaan, maanantai kohtelee näköjään myös hyvin.