Terapia-aamu. Traumojen läpikäyntiä. Tärinä iskee taas. Mitä vaikeammasta asiasta on kyse, sitä enemmän tärisen, ihan luontaisesti. No, ei siitä sen enempää. Jotenkin rankka sessio tällä kertaa.

Töitä, palaveria, meilejä, palavereja. Nautin työstäni ihan mahdottomasti nyt, varsinkin tällä uudella rytmillä.

Rakennettuani kalenterin ruuvaan vielä työpäiväni niin, että jatkossa teen ”vakiotyötunnit” 10-18. Uskallan vihdoin kokeilla tätä. Katsotaan alkaako vireystila kasvamaan.

Terapia-ajan saan siirrettyä myöhempään vasta loppukuulle. Eipä tuo haittaa.

Illan päälle hieno puhelu Juhan kanssa. Saunassa eeppiset löylyt. Pikkuhiljaa alkaa rentoutumaan.

Ruoka jäähtyy pyödällä, joten päätän lokin tällä kertaa tähän ilman syvempää analyysia. Jazz soi. Life is good.