On jälleen aika muistella menneitä, aivan kuin en tekisi sitä tarpeeksi jo arjessanikin. Olen pitänyt vuoden viimeistä tekstiä perinteenä vuodesta 2005, vain 2015 on jäänyt välistä.

Kun muille uuden vuoden aatto on tinan valamista, rakettien ampumista, viinan juomista ja selfieiden ottamista, minulla se kiteytyy tähän kirjoitukseen, kuluneen vuoden muisteluun ja odotusten ja toiveiden miettimiseen tulevalle vuodelle. Se on eräänlaista vastaamista kysymykseen ”Miten meni noin niinku omasta mielestä?” ja tietynlaista tavoitteiden asettamista.

31. joulukuuta 2021

Aiemmat ”Year in review” -kirjoitukset

• Vuoden 2005 viimeinen
• Vuoden viimeinen (2006)
• Vuoden viimeinen (2007)
• Vuoden viimeinen (2008)
• Vuoden viimeinen (2009)
• Vuoden viimeinen (2010)
• Tuloksellinen vuosi 2011
• Vuoden viimeinen (2012)
• Vuoden viimeinen (2013)
• Vuoden viimeinen (2014)
• Vuoden viimeinen (2017)
• Vuoden viimeinen (2018)
• Vuosikymmenen viimeinen
• Vuoden viimeinen kirjoitus (2020)
• Vuoden 2021 viimeinen kirjoitus
• Vuoden 2022 viimeinen kirjoitus

Vanhoja kirjoituksia on tavallaan hauska lukea. Elämä on ollut niin erilaista esimerkiksi kymmenen vuotta sitten (2013). On aika arvokasta, että olen kirjoittanut niin pitkään ja niin paljon. Jokaisesta hetkestä löytyy muistoja tallessa. Aivan kuin edesmenneeltä isältänikin.

Sanottakoon nyt kuitenkin, että joulua ja uutta vuotta hieman sävyttää ajankohdallisesti isäni poistuminen, viimeiseksi viestiksikin jäi häneltä ”Kiitos. Hyvää Uutta ja olet rakas minulle myös.”, sanaa ”vuotta” hän ei enää jaksanut tai tajunnut kirjoittaa… Vaikka ikävät muistot tästä ovatkin jo haalistuneet näin neljän vuoden jälkeen, eivät ne varmasti koskaan täysin poistu. Se on se Morgulin veitsi, josta kirjoitin tiistaina.

Viime vuosina minulla on ollut aiemmista vuosista poiketen tapana kirjoittaa viesti tulevaisuuden minälleni. Dissektoidaanpas viime vuoden viesti palasiin ja katsotaan mitä menneisyyden minälläni on asiaa.

Viesti itselleni

Hei urpo! Juuri sinä, Rolle, 31.12.2023 kun luet tätä kirjoitusta ja pohdit kulunutta vuotta.

No hei vaan urpo itsellesi.

Toivottavasti olet viettänyt enemmän aikaa vaimon ja lasten kanssa.

Nyt kun sanoit, olen hieman petrannut aiemmista vuosista. Käsittääkseni juuri tänä vuonna otettiin käyttöön jokakeskiviikkoiset lounaat vaimon kanssa ja jokasunnuntaiset kahvihetket. On ollut mukavaa tänäänkin käydä ”treffeillä”. Näistä ei olla lipsuttu. Lasten kanssa ei ole tullut hirveästi touhuttua, mitä nyt arkena pleikkaria tai leffoja. Manun kanssa katsottiin Studio Ghiblin leffoja parina iltana. Koitan olla potematta huonoa omaatuntoa siitä, että olen tällainen yksinäni viihtyvä nörtti.

Toivottavasti olet myös koodannut vähemmän pakkomielteisesti ja viettänyt enemmän vapaa-aikaa niin, että ajatukset eivät ole työasioissa. Tiedän, että se on välillä mahdotonta, mutta toivottavasti yritit edes.

Uskon, että tässäkin olen onnistunut. Vapaa-aikaa on ylipäätään jäänyt, vaikka päivät ovat joillakin viikoilla venähtäneet tyypilliseen tapaani ehtoon puolelle. Työpainotteisesti vuosi on kuitenkin kulunut… on ollut todella hurja vuosi jos miettii esim. tätä, tätä ja tätä. Eipä näitä olisi osannut vielä reilu vuosi sitten arvailla. Töitä on paiskittu enemmän kuin koskaan.

Toivon myös, että olet viettänyt vuoden 2023 ahdistuen vähemmän ja terapian kautta mielenterveys on lähtenyt entistä paremmalle tolalle.

Todellakin! Ahdistus on vakio, mutta terapian jatkosta on ollut apua. Toista kierrosta viedään ja tuntuu, että matka on vasta alussa. Opin loppuvuodesta meditoimaankin. Ei jäänyt jokapäiväiseksi tavaksi, mutta opin paljon läsnäolosta.

Toivon myös, että firma lähti lentoon ja omalla työllä on ollut vaikutus. Vuosi on samaan aikaan pitkä ja lyhyt aika, mutta toivon että isoja asioita on tapahtunut 2023, hyvään suuntaan.

Tämän sanomisen jälkeen tehtiin paras kevät ja paras tilikausi koskaan. Duden tilikausi on kesäkuusta toukokuuhun ja ylpeänä saan esittää nämä numerot (pitäisi kirjoittaa Duden blogiinkin tästä rykäisystä vielä juttu jossain välissä):

Toivon, että tätä lukiessa olet onnellinen elämässäsi juuri siinä tilanteessa missä olet ja asiat ovat menneet ainoastaan parempaan suuntaan joka osa-alueella. Tavallaan tiedän jo tämän, sillä kaikki riippuu sinusta.

Voisin sanoa, että minulta ei puutu enää juuri mitään. Tästä eteenpäin kaikki on vaan bonusta. Olen onnellinen, omalla tavallani.

2023 on ollut todella hurja vuosi. Kaikista asioista en tässä voi mainita, mutta henkisesti vuosi on ollut äärimmäisen raskas. Toiveet toteutuivat kuitenkin hienosti.

Kun vuonna 2021 ja 2022 asetin itselleni jäätävät tavoitteet, tänä vuonna hölläsin. Vain tammikuussa kävin juoksulenkillä joka päivä, mutta vuoden kuluessa eteenpäin aloin miettimään oikeasti omaa jaksamistani. Päätin, että en stressaa juoksemisesta enkä kirjojen lukemisesta, tai mistään muustakaan.

Toiveeni ja tavoitteeni vuodelle 2022 toteutuivat erinomaisesti.

Toiveeni ja tavoitteeni vuodelle 2023 toteutuivat myös erinomaisesti.

Ura

Olen vuonna 2023 ollut vihdoinkin kymmenen vuoden yrittäjyyden jälkeen urakehityksellisesti juuri siinä pisteessä, jossa haluan olla.

Tasan vuosi sitten sanoin näin:

Firmassa olen tänä vuonna ottanut uutta vaihdetta silmään hallitustyöskentelyssä. Jos itseään saa nyt kehua, olen muutenkin skarpimpi ja itsevarmempi kuin koskaan aikaisemmin. Tuntuu hyvältä kuulla tätä myös muilta. Enää ei heikon itsetunnon Rolle pääse mylvimään liikaa korvan takaa. Pitää kuitenkin aina muistaa, että Ego on vihollinen (kirjasuositus).

Kesällä 2023 minusta tuli hallituksen puheenjohtaja ikään kuin luonnollisesti ja tänä vuonna olen vakiinnuttanut paikkani henkeen ja vereen yrittäjänä, numeroiden pyörittäjänä ja piällysmiehenä, mutta myös teknologiajohtajana. Olen ottanut aktiivisempaa roolia tekin ja servereiden suhteen, panostanut työntekijöiden workflowhin ja osaamisen kehittämiseen. Toisin kuin vuosi pari sitten, en enää itse koodaa toimistotyössä aktiivisesti – en ehdi.

Päivän kategoriapiirakat, joita olen täälläkin jakanut, keskittyvät osa-alueisiin kuten asiakasviestintä, dokumentointi, henkilöstö, laskutus, liiketoiminta, markkinointi, myynti, oma organisointi, palaverit, projektinhallinta, sysop ja tech stack. Koodaan enää ainoastaan joitakin one-offeja, jotka pystyn arjessani handlaamaan. Tämä tuntuu hyvältä. On ihana tunne, että on työkavereita ja voi itse keskittyä firman menestykseen.

Teknologiajohtaja, joskus myös teknologiavastaava (CTO, engl. chief technology officer) on yrityksen tutkimuksesta ja tuotekehityksestä vastaava johtoryhmän jäsen, toisin sanoen hän on vastuussa organisaation tarjoamien tuotteiden tai palvelujen ja niiden perustana olevan tekniikan kehittämisestä.

Teknologiajohtaja on johtavassa asemassa yrityksen tai muun yhteisön liiketoimintaa. Teknologiajohtajan työ keskittyy erityisesti tieteen ja teknologian osiin liiketoiminnasta.

Teknologiajohtaja (CTO) on ammattilainen, joka vastaa organisaation hallintaa ja prosesseja helpottavien teknisten järjestelmien suunnittelusta ja / tai kehittämisestä.

Torstaina, 1. syyskuuta 2022, yrittäjän päivänä sanoin: ”Ehkä suunta on jo oikea. Ehkä siinä kestää, että pää tulee mukaan tähän hullunmyllyyn.”

Todellakin. Nyt pää on mukana.

Ehkä Max Böckin tavoin on todettava tämä:

I think I’ve grown a bit weary of the tech industry this year. I still love the web and I love what I do for work, but I lost some of my interest in new developments, new frameworks, the hot tech of the day. I just don’t care as much anymore.

Vuosi 2023 lukuina

Vuonna 2023 päätin lopettaa ylisuorittamisen ja oikeasti höllätä. Siksi en nytkään avaa jokaista kuukautta erikseen, ettei tämän lokin kirjoittamisessa mene ikä ja terveys. Mutta jotain madonlukuja haluan avata.

• Luin 36 kirjaa. Arviot löydät GoodReadsistani.
• Katsoin 92 elokuvaa. Kaikista arviot leffablogissani.
• Kuuntelin 15483 biisiä. Eniten kuunnellut artistit: The Midnight, Hammock ja Katatonia. Kaikki kuuntelutilastot Last.fm:ssä.
• Kirjoitin 365 päivänä vuodesta yhteensä 501 blogikirjoitusta. 365 kpl tänne lokikirjaan, 40 kpl Duden blogiin, 4 Rollemaan ”pääkirjoitusta” ja 92 leffa-arviota. Sanamäärät saisi varmaan jostain APIsta ulos, mutta en taida jaksaa koodata.
• Juoksin 885 kilometriä, vaikka laskin tavoitteitani. Jos kävelylenkit lasketaan mukaan, kilometrejä kertyi 1020 km. Treenit löytyvät Stravasta.
• 3532 koodikontribuutiota. GitHubissa lisää.

Vuoden 2023 kohokohdat – Top 10

1. Vaimon kanssa keskiviikkolounas ja sunnuntaikahvit
2. Uusi sänky
3. Terapia
4. Firmassa tapahtuneet positiiviset muutokset
5. Janne
6. Terveys (jäi aika vähälle sairastelu, taisi olla vain yksi korona ja yksi flunssa)
7. Taloudellinen tilanne
8. iPhone, AirPods Pro:t, Apple-leirin vahvistuminen (yhtään rakasta modattua Pop!_OS Linux/Windows 11 -dualboot-viihdepöytäkonettani vähättelemättä)
9. Oura ja unen mittaus nextille levelille
10. Kymmenettä on hankala keksiä? Lapset ja perhe.

Viesti vuoden 2024 Rollelle

Moi Rolle 31.12.2024,

Vai pitäisikö sanoa ”mitä johtaja?”, reh reh. Toivottavasti vuosi on sujunut hyvin ja se on mennyt vielä paremmin kuin vuosi 2023, joka oli raskas, mutta palkitseva. Toivottavasti tänäkään vuonna ei ole tullut suuria vastoinkäymisiä, vaikka ainahan niitä tulee.

Toivon sinulle oikeastaan samaa kuin viime vuonna, ahdistus, stressi ja ylipitkät työpäivät minimiin ja onni maksimiin. Uskon ja toivon, että jo hyvin vauhtiin lähteneelle menestykselle rakennetaan pohjaa vuonna 2024. Ainahan sitä saa toivoa.

Koskaan ei tiedä mitä elämässä tapahtuu, mutta tärkeintä on keskittyä oman ja läheisten hyvinvointiin, oli se sitten henkistä, taloudellista tai fyysistä hyvinvointia. Olemme vain kerran tällä pallolla ja se on tärkeintä.

Tästä tekstistä tuli ylipitkä. Kuvia en enää edes jaksa kaivella, niitä löytyy kosolti Instagramistani.

Hyvää uutta vuotta ja onnea tulevalle vuodelle 2024!

Päivät vierii. Vuoden viimeisiä viedään. Nukun paljon, mutta nyt on hyvä kerätä paukkuja alkuvuoteen. Vielä kolme täyttä vapaapäivää, sitten alkaa mahoton pakertaminen taas.

Huomaan, että minkään tuottavan tekeminen ei ole käynyt lomalla mielessäkään. Mutta loma on sen verran lyhyt, että hyvä niin. En tiedä onko sellaista täysin tuottavaa 24/7 tekemistä edes järkevää tuoda missään vaiheessa enää mukaan. En enää ymmärrä miten olen joskus jaksanut tehdä pitkää päivää ja sen lisäksi vielä jotain musiikkia tai kirjan kirjoittamista vapaalla. Teen jo nyt paljon ihan alitajuisesti, mutta olen koko ajan vähentänyt sellaista tietoista itseni rääkkäämistä. Elämä on liian lyhyt jatkuvaan uupumiseen.

Lauantai alkaa migreenillä ja ilman kunnon lääkitystä vaivasta on vaikea päästä eroon. Kaikista ärsyttävin migreeni on silloin kun on nukkunut hyvin, eikä voi nokkaunilla (lue: pökräämällä) nollata tilannetta. Kofeiinin ja ibuprofeiinin kombo helpottaa maagisesti tälläkin kertaa. Sentään säilytän jotenkuten toimintakykyni.

Loka-marraskuun fotodumppi (Instagramissa isompana):

Se on kyllä erittäin jännä, että joinakin päivinä ei ahdista yhtään ja toisina sitten ihan mahdottomasti.

Tänään on sellainen päivä, että jaan vain tipsit tästä videosta – myös itselleni muistutukseksi.

1. Siirry pois mukavuusalueeltasi, sopivasti. Kohtaa asia joka ahdistaa.
2. Vältä tai vähennä stimulantteja kuten kofeiinia. Stimulantit saavat aivotoiminnan moninkertaistumaan. Jos ahdistaa, ahdistut moninkertaisesti.
3. Täytä päiväsi mieluisalla puuhalla, älä jää lojumaan. Tekemättömyys lisää ajatuksia, joka lisää ahdistusta.
4. Ota syöminen vakavasti, älä skippaa aterioita äläkä syö pelkkää roskaa.
5. Älä tee kaikkea yksin. Delegoi, jaksota tekemistä eri päiville.
6. Keskity yleisesti positiiviseen ja luota itseesi. Älä ajattele itsestäsi kuin olisit epäluotettava henkilö, usko siihen että pystyt tekemään asiat stressaamalla niistä vähemmän.

Ei varmaan yllätä, että jokainen näistä on itselleni ikuinen haaste.

Juoksen salilla nopeimman mailini hetkeen. Sen jälkeen nostelen punttia. Havahdun hetkeen ja ihmettelen, mitä minulle on tapahtunut? En ole milloinkaan harrastanut liikuntaa tällä tavalla, en ennen heinäkuuta 2021. En ole ennen ollut näin itsevarma. Kaikki johtuu päätöksestä. Olen laittanut kalenteriin, että menen salille. Ja minähän perkele menen salille, kun olen niin päättänyt.

Mietin jälleen sitä mistä olen aloittanut, millainen matka on ollut ja mihin olen menossa. Mikä tilanne nyt on.

Mietin tekemiäni päätöksiä. Niitä on niin paljon. Suurin osa hyviä, sanotaanko karkeasti 90%. Joukkoon mahtuu myös paskojakin päätöksiä henk. koht. elämän saralla, mutta en enää pelkää tehdä päätöksiä. Varsinkaan kun aikoinaan en tehnyt niitä juuri ollenkaan. Muut ovat tehneet ne puolestani. Aiemmassa elämässäni annoin muiden viedä. Minulla ei ollut riittävästi omaa ääntäni. En osannut sanoa ”ei”. Suostuin mihin vaan, koska halusin olla mieliksi. Halusin auttaa. Harvoin on tullut ajateltua itseäni.

Nyt olen oman elämäni herra. Vihdoin.

Se on jännä juttu, että vielä nykyäänkin kun tästä kirjoittaa tai puhuu, ajatus ikään kuin kellahtaa aina toiseen äärilaitaan. Että ikään kuin olisi olemassa vain kaksi vaihtoehtoa:

1. Olet itsekäs mulkku kun ajattelet (vain) itseäsi
2. Olet reilu ja mukava ihminen, kun ajattelet (vain) muita

Todellisuus kuitenkin on, että nämä molemmat vaihtoehdot ovat yhtä kamalia. Ne tekevät molemmat hallaa. Olen mennyt suurimman osan elämästäni tuolla kakkosvaihtoehdolla. Hyväksynyt sen, että muut tietävät paremmin ja minä olen täysi nolla. Kelpuuttanut sen, että mennään nyt tällä, koska näin se vissiin on. Ajatellut, että ei minusta mihinkään ole muutenkaan. Masennuksen kaiut ovat vaikuttaneet pitkälle myös tuleviin vuosiin.

Nämä kaksi edellä mainittua vaihtoehtoa joutavat roskiin. Tilalla on jonkinlainen välimalli, kultainen keskitie, päätös jota ohjaa seuraavat:

1. Faktat tiskiin. Mätsääkö numerot, toimiiko logiikka, riittääkö perustelu?
2. Miltä homma tuntuu? Hyvältä vai ikävältä?
3. Mihin asioihin tämä vaikuttaa? Hyviä/huonoja vaikutuksia mitä pitää ottaa huomioon? Onko kaikki huomioitu?
4. Avoin keskustelu, jos päätös vaikuttaa muihin

Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, että ei kannata turhasta ahdistua.

Minulla on homma hanskassa.

Noin vuosi sitten tein näköjään välipäivät töitä:

Fiilis on ollut tänään matala. Se johtunee loman äkillisestä loppumisesta ja sen aiheuttamasta väsymyksestä.

Keskiviikkona, 28. joulukuuta 2022

Tuntuisi hullulta olla nyt töissä, kun on sellainen fiilis, että on vasta päässyt lomailun makuun. Työasiat eivät ole pyörineet mielessä. Korvamerkitsen tämän hetken: Lomia on hyvä pitää aina kun voi. Ja mieluummin vaikka joku reilumpi pätkä. Jos jotain oppia jää ensi vuodelle niin ainakin se, että vihdoin kannattaa ottaa lepääminen tosissaan. Ei ole mitään itua painaa uupumiseen saakka. Jatkossa ei saa jaksaminen olla enää kiikun kaakun.

Viime yönä unta kahdeksan ja puoli tuntia. Sitä edellinen samanmoinen. Sykevälivaihteluni on silti edelleen 30-40. Palautuminen ei vissiin tapahdu kovin helposti. Tai sitten tähän ei auta mikään viikko tai pari. Vuodelle 2024 on tehtävä ruuvauksia.