Jostain syystä työpäivät ovat nyt vähintään 9-18, eli yhdeksän tunnin päiviä. Minkäs sille mahtaa, kun tekemistä riittää ja menee ajantaju. Työnarkomaani-yrittäjän ammattitauti.

Päätän silläkin uhalla lähteä salille, vaikka venyy illan puolelle. Seitsemän kilometrin virtuaalilenkki riittää, niin ei mene överiksi. Liian myöhäinen ateria, vähän telkkaria ja tässä ollaan. Kello on puoli kaksitoista, on aika sammuttaa koneet. Katsotaan pysähtyykö koneisto sammutusyrityksestä huolimatta…