Valmiusaste on herätessä 65. Ei kuulemma kannata pingottaa. Kaoottinen terapiaistunto, ylisukupolvisuuden käsittelyä ja vaikka mitä muuta traumaa. Siitä sitten työn touhuun. Aamupala jää välistä. Kahvin voimalla hommia eteenpäin. Lounaaksi keittoa.

Pikakelaus iltakymmeneen. Välissä tuli soiteltua Juhalle ja äitille, käytyä iltakävelyllä, mutta kyllä tämä koko päivä on mennyt jossain ihme umpitunnelissa. Unohdin syödä kokonaan lounaan jälkeen. Maha kurnii. Onneksi ei sentään migreeni ole iskenyt.

Hiiren rulla hajosi. Ahdistaa.

Huomenna vahva tavoite lopettaa työt kello 16. Tähän tavoitteeseen on päästävä.