Herään kahdeksalta, mutta en vapaaehtoisesti. Puhelin hälyttää työhommia. Kun SLA ja ammattiylpeys ovat mittareina, ei auta nukkua. Pitää kuitenkin oikeasti tarkistaa mikä päivä on… tuntuu maanantailta. Mutta on lauantai. Teen meistä riippumattoman tulipalon aamupähkinänä pois alta ja vaihdan vapaalle. Siis lauantai? Ja kello vasta kymmenen?

Aamupalaa kitusiin, kahvia kuppiin ja nauttimaan ikkunan viereen talviauringosta. Päätän, että en lähde lenkille tänään. Some laulamaan.

Mukavaa, että on lauantai.