Kellot kääntyy ja sunnuntai muuttuu maanantaiksi. Huomaan olevani tolpillani vielä neljän aikaan yöllä. Jostain syystä ei tee mieli nukkua, onhan ensimmäinen lomapäivä ihan kulman takana. Koodailut ja The Boys Universeen sijoittuva Gen V -sarja vievät mennessään. Täydellistä nollaamista.

Unta reilu kymmeneen eli sellaiset kuusi tuntia. Vähän liian vähän, mutta en viitsi nukkua koko päivää. Hidas ”aamu”, aamupalaa ja sitten juoksemaan. Kahdeksan kilometriä menee leikiten ja ehdin hyvin juosta sekä sataman että Harjun läpi ennen auringon laskemista. On viileä pakkaskeli ja hengitys höyrystyy. Mukavaa.

Lenkillä ei ole mukana kuulokkeita, koska nuo perkeleet ovat taas mystisesti hävinneet.

On toisaalta mukavaa vetää tunnin lenkki ilman äänikirjan papatusta tai musiikkia. Ajatukset ja luonto vievät mennessään. Sykettä ja hikeä pintaan. Raikas hapekas ilma. Työläiset palaamassa kotiin työpaikoiltaan. Metsäpolun tunnelmaa. Huolet unohtuvat hetkeksi.

Kotona iskee raha-ahdistus niistä kuulokkeista. Jotkut olisi hyvä olla. Sisällä on kyllä isosankaisia ja niillähän pärjää. Mutta pidemmille lenkeille ja ulkoiluun kiinnostaisi hommata jotkut vähän paremmat, joilla voisi vaikka soittaa puheluitakin jatkossa.

En oikein tiedä mistä raha-ahdistus kumpuaa. Varmaan epästabiilista menneisyydestä ja veloista. Asioiden ostamisesta tulee aina huono omatunto, vaikka kukaan ei olekaan läksyttämässä. Minä itse päätän mitä rahoillani teen ja riitää, että olen suunnitelmallinen. Mutta mistä tämä ahdistus sitten?

Ensimmäinen lomapäivä on ideaali, mutta tätä ilta-ahdistusta en olisi kaivannut. Ehkä se tästä purkautuu.