Jälleen yksi viikko elettynä. Lauantai-iltapäivästä asti särkenyt päätä, eikä yöunet välissä auta särkyyn. Särky meinaa pilata päivän heti alkuun, mutta kipu on onneksi asteikolla 3/10. Lähdemme vaimon kanssa tyypilliseen tapaamme kahville ulos. Tällä kertaa kahvila on miellyttävän tyhjillään. Keskustelunaiheet vaihtelevat kuolemanpelosta sosiaaliseen mediaan ja IRC-kanavamme tulevaisuuteen.

On edelleen omituista olla träkkäämättä kaloreita, eli syötyjä ruokia ja juotuja juomia, kofeiinin milligrammamääriä, vedenjuontia tai muitakaan rutiineja. Huomaan esimerkiksi evään syötyäni muuttuvani levottomaksi, aivan kuin jotain olisi unohtunut. Muistan pian, että normaalisti lisäisin tätä äppiin, mutta nyt ei tarvitse. Huomaan, että pääkoppani muistaa paremmin mitä milloinkin olen syönyt tai juonut, paljonko kaloreita on kerätty ja paljonko jäljellä ja kuinka monta milligrammaa kofeiinia pyörii verenkierrossa. Ehkä ihan hyvä vihdoin opetella tällaisesta turhuudesta eroon. Appit sitten uudelleen käyttöön, jos joskus pitää vielä laihduttaa.

Päänsärky häipyy iltaa kohden, joten ei mene viikonloppu ihan hukkaan. Ihan hyvä viikonloppu. Olisipa se jatkunut vielä hetken.