”Mitä minä kirjoitan päiväkirjaani?”, kysyn tyttäreltäni. Hän vastaa, että ”Kirjoita: Tänään minä heräsin…”, mutta keskeytän hänet heti, koska minun täytyy heti alkuun todeta, että en koskaan kirjoita päiväkirjaani menneessä muodossa. Käytän perusmuotoa, koska yritän keskittyä tähän hetkeen. Palataanpa siis aamuun ja samalla kerron Lotta-tyttärelleni miten päiväni alkaa.

Vaimollani on hupaisa tapa sanoa joka ilta minulle, että ”Herätä minut kello 7:00”, koska hän on kuuro, eikä kuule herätystä. Mutta silti hän herää itse aina kuudelta tai jopa viideltä. Joten, kun hän herää, herkkäunisena, herään itsekin. Sitten on vaikeampi enää saada unen päästä kiinni. Mutta, en minä häntä siitä syytä. Lotta korjaa tätä tarinaa kuunnellessaan, että ”Joskus Lotta herättää”. Se pitää paikkaansa, nimittäin herään yleensä pieneenkin ääneen, vaikka ääni kuuluisi asuntomme toisesta laidasta. Joskus tämä ”ominaisuus” on itsessäni ärsyttävä, koska haluaisin pystyä nukkumaan sikeämmin. Esimerkiksi, jos joku menee suihkuun aikaisin aamulla, havahdun välittömästi hereille. Lotta keskeyttää kirjoitteluni ja kysyy: ”Heräsitkö eilen, kun kävin suihkussa?”, johon totean, että ”Kyllä heräsin”, mutta Lotta väittää heti perään: ”Etkä!”. Tähän totean tyynen rauhallisesti, koska minua väsyttää selittää asiaa: Avasin silmäni, mutta suljin ne uudelleen.

Viime aikoina olen tosin nukkunut keskimääräistä paremmin, mutta epäilen sen johtuvan siitä, että olen vihdoin alkanut tottumaan TEMPUR Ombracio SmartCool™-tyynyyn, joka on äärimmäisen mukava tyyny. Uuden tyynyn käyttöönoton tottumisessa menee kuitenkin aina tovi.

Tänä aamuna kuitenkin väsyttää tavallista enemmän. Stressi ja kuormitus tuntuvat kropassa. Vaikka nousen seitsemältä ylös, on pakko sammuttaa valot ja torkkua hetki. Herään tietenkin hieman liian myöhään ja töihin tulee kiire. Aamupala jää syömättä. Ei hyvä.

Pikakelaus iltaan. Takana viisi palaveria. Olo on todella väsynyt. Jaksan silti vähän säätää tietokoneella. Hauskaa kyllä, että tämän päivän päiväkirjasta tuleekin yllättävän pitkä sepostus. Kiitos Lotan ja ääneenkerronnan samalla kun näpytän tekstiä iPhonellani. Pitäisi kirjoittaa tällä tavalla ääneen kertoen joskus toistekin. Teksti jää nyt sisällöltään ehkä hieman valjuksi, mutta perus elämäähän tämä vain on. Huomenna taas uudet kuviot. Ei taida jaksaa tänään enää mitään muuta.