12h työpäivä. En valita, on tämä niin hauskaa. Mutta nyt väsyttää. Toimistolta suoraan pehkuihin. Rutiinit hieman kärsii, mutta tämän kerran…

Tämä viikko äärirajoilla, sitten pitää ottaa iisimmin. Nyt ei auta, sattuneesta syystä. ”Buu-huu”, yrittäjä rutisee taas. Sankarinviitta on roskissa, kunhan jorisen tilttaillessani. Tälle hötäkälle ei ole muita syitä kuin seuraavat:

• Ellun viikko intissä kertaamassa
• Projektien loppumetrit
• Palaverit
• Hoidettavat kotiasiat (tai ne mitä täytyy, kerroinko että Veera sai työkokeilupaikan? Hyviä juttuja, mutta Kela on Kela)
• Alati paisuva tehtävälista
• Myyntihommat
• Ennen kaikkea oma intoiluni, se että haluan tehdä kaikkea ja hyvin

Tiedän, että tämä ei ole pysyvä tilanne. Toisaalta nautin tästä. Mitä tekee rutiineilla, laadukkaalla unella, juoksulenkeillä tai vapaa-ajalla, kun toimistolla viihtyy niin mukavasti? Vitsailen tietenkin. Kuolinvuoteen minäni ei kiittele.