Hyvä päivä.

Ei niin hyvä ilta.

Kännykkä hälyttää käytävässä ja ponnahdan salamana pystyyn. Kello on 7:00. Unimattoni mukaan on kulunut 37 minuuttia nukahtamiseen, joka on yli hyvän viitearvon rajan (20 minuuttia). Muistan uudesta pesukoneesta kuuluvan korkean taajuusäänen, jonka vuoksi en nukahtanut ennen kuin pesuohjelma oli ohitse. Ehkä sofistikoitunut sävelkorvani kuulee jotain mitä ei pitäisi kuulla. Mitä tästä opin: Älä laita pyykkiä pesuun nukkumaanmenoaikaan. Unta kertyy onneksi ihan hyvä määrä, eli seitsemän tuntia ja kaksikymmentä minuuttia, vaikka syvää unta kertyykin vain 6% yöstä, eli 28 minuuttia. Ei silti tunnu, että olisin nukkunut huonosti, vaikka unen syvyyden arvosana on BAD.

Aamupala ja töihin. Tänään ei ole lenkkiaamu. Toimistolla on eloisa meininki ja hitaat aamun aivoni rekisteröivät, että Timikin on palannut hommiin. Kiva nähdä, kiva nähdä kaikkia. Töissä otan kahvia ja ryntään suoraan neukkariin soittelemaan Kuopion ja Pyhäjärven vahvistuksillemme. On aika aloittaa päivän epistolat lomakuulumisilla.

Pikakelaus päivään. Syömässä on käyty ja kello on jo kaksi, edelleen neukkarissa. Paljon asioita kerralla, mutta onneksi ei liikaa.

Koko päivän ja aamun kamppailen ahdistuksen tunteen kanssa, mutta iltapäivää kohti se helpottaa, kun asiat selkenee. Viime päivinä on muutenkin ollut lähes sietämätöntä ahdistusta, jota en ole päässyt karkuun. On hankala tehdä mitään, kun aina ahdistaa, jalat ja vatsa reagoivat ja päässä heittää. Onneksi ylihuomenna pääsee taas terapiaan.

Vielä olisi illan rutiinit tekemättä ja kello lähentelee kahdeksaa. Ulkona myrskyää, taas. Onneksi ei tosiaan ole lenkkipäivä.

Tänään vielä hoidettavana:

• Päiväkirja
• Imurointi
• Kirjan lukeminen
• Ruokapäiväkirja
• Budjetti
• Kasvien kastelu

Eiköhän tämä taas tästä.