• Uusi työharjoittelija aloittaa
• Takkuinen maanantai
• Puhelu äidille
• Trooppinen, soijainen ilta-5K
• Ahdistaa: Liikaa

Pitkän ja jo päivän jatkuneen Mastodon-keskustelun myötä mietin, että olisipa hyvä, jos Mastodon-palvelimellani olisi joku muukin ylläpitotaho kuin minä yksin. Teenpä sitten kyselyn, jossa ylipäätään tiedustelen kuinka moni hostaa palvelintaan yksin muille käyttäjille. Aika moni. Mutta itse haluan tähän ehkä jotain muutosta, koska palvelimellani on jo reilu sata muita käyttäjiä. Ei sillä, etten tästä suoriutuisi, vaan sillä, että lisäturva on aina hyvästä. Jos vaikka olen jossain metikössä joskus ilman yhteyksiä.

Aamulla pistän tuuttauksen juuri ennen perinteistä Espresso House -sunnuntaiaamiaista:

Siitä lähteekin ajatusmylly käyntiin. Päätän perustaa suomalaisten Mastodon-ylläpitäjien kollektiivin. Nörttien kanssa yksissä tuumin päätämme, että ei tavata vielä ihan kasvotusten. Ahdistaa ajatuskin. Jokin pikaviestin olisi hyvä.

Avoimen lähdekoodin maailmassa majaileva adminporukka ei ihan innostu edes Telegramista. Onneksi mitään WhatsAppeja ei edes mietitä hajautetuissa ympäristöissä. Signal on vähän liian laitekeskeinen. Huomioni kiinnittyy Matrixiin. Päätän heti aamupalan jälkeen asentaa oman Matrix-palvelimen.

Matrix-palvelimen asennus ei ole ihan yhtä suoraviivainen kuin Mastodon-palvelimen, joka on sekin suhteellisen työläs prosessi. Matrix-palvelimen voi pistää pystyyn viidellä eri tavalla, joista mikään ei ole kunnolla dokumentoituna. Niinpä päivä menee siinä, että tutkin eri vaihtoehtoja. Ensimmäisellä yrittämällä ei mene maaliin. Joka ikinen pieni nippeli pitää konffia erikseen. Todella raskasta ja ärsyttävää, mutta pusken homman maaliin.

Illan päätteeksi, tadaa:

Vaikuttaa hyvältä. Kuin oma Slack tai Discord, mutta end-to-end -encryptattu ja kaikki data itselläni.

Tänään piti pelata ja tehdä jotain muutakin, mutta tässä tämä taas meni… viikonloppu on ohi. Aivan liian äkkiä.

Ahdistus ei ole meinannut pysyä tänään kurissa oikein ollenkaan. Paniikin rajamailla. Iltaa kohden saan kuitenkin itseni rauhallisemmaksi. Toivon, että ensi viikko on vähemmän raskas henkisesti. Nämä omat vapaa-ajan säädöt eivät kyllä ainakaan helpota tilannetta. Koitan olla vetämättä itseäni liian syvään suohon… Miten tässä taas kävi näin?

Tänään on hyvä päivä. Herään aikaisin, koska kello on vahingossa herättämässä seitsemältä myös viikonloppuna. Jatkan unia jonnekin kymmenen hujakoille ja huomaan, että lääkäriaikani on peruttu. Ei sitten uusita migreenilääkitystä. Pitää varata uusi aika, ellen saa sitä automaattisesti.

Aamupala, kahvia. Lenkkivaatteet päälle, geelinapit mukaan, kuulokkeet korviin ja pitkälle lenkille. Kaksikymmentäkolme ja puoli kilometriä. Hyvä pätkä. Lenkkireitilllä on mustikoita ja vadelmia. Mukava poimia ja syödä hengähdystauolla. Kokonainen lenkkiloki löytyy Stravasta.

Koko päivän ahdistus on pysytellyt jossakin 5% hujakoilla. Ei ole tullut mietittyä liikaa onneksi. Jostain kirjasta jäi mieleen, että ihmisen ahdistuksen aiheista 92% on turhia. Eli karkeasti yhdeksän kymmenestä asiasta ovat sellaisia, joita ei kannattaisi märehtiä. Sano se ahdistushäiriöiselle. Tänään on jotenkin kuitenkin ollut helpompaa olla miettimättä ja pystynyt keskittymään ainoastaan seuraavaan askeleeseen.

Tänään olen opetellut hyväksymään, että on asioita joihin en voi itse vaikuttaa tai joita en voi muuttaa. Pitää hyväksyä, että tällaisia oman kontrollin ulkopuolella olevia asioita tulee aina olemaan elämässä, niistä ei pääse eroon. Parempi siis keskittyä niihin asioihin, joista tulee hyvä mieli ja joihin voi oikeasti vaikuttaa.

Seuraavaksi laitan jonkin hyvän sarjan tai elokuvan pyörimään. Ramaisee jo melko lailla.

Liian vähän unta taustalla. En oikein tiedä syytä sille, miksi heräsin keskellä yötä. Fiilis kirjoittamiseen poissa tänään. Ehkä se palaa vielä. Sitä odotellessa tekoälyltä maailman hulluin tarina:

Kauan sitten maailmassa oli aika, jolloin eläimet puhuivat ihmisten kieltä ja elivät rinnakkain ihmisten kanssa. Eräänä päivänä taivaalta putosi salaperäinen säde, joka muutti kaiken. Kaikki eläimet saivat yllättäen ihmismäisen älyn ja kyvyn rakentaa teknologiaa.

Pian eläimet ja ihmiset aloittivat yhteistyön rakentaen upeita kaupunkeja ja teknologisia ihmeitä. Eläinvaltakuntien ja ihmisyhteiskuntien välille syntyi vahva liitto. He jakoivat tietoa, oppivat toisiltaan ja elivät rauhassa.

Yksi päivä, kun maailma oli saavuttanut ennennäkemättömän vaurauden ja teknologian huiput, pieni ryhmä kadehtijoita päätti horjuttaa tätä tasapainoa. He loihtivat salaperäisen laitteen, joka aiheutti ajan ja todellisuuden häiriöitä.

Tämä laite aiheutti outoja aikahyppyjä ja muutti maailman historian kulun. Ihmiset ja eläimet joutuivat keskelle sekavaa sekasortoa, jossa menneisyys ja tulevaisuus sekoittuivat yhteen. Rakennukset ilmestyivät ja katosivat, tapahtumat toistuivat ja katosivat ajan virtaan.

Päähenkilömme, rohkea nuori tutkimusmatkailija nimeltä Alex ja hänen lemmikkiapinansa, Bruno, huomasivat, että laite oli saanut voimansa mystisestä aikakivestä. He päättivät yhdessä selvittää, miten saada aika-avaruus takaisin normaaliksi ja pelastaa maailma tästä kaoottisesta tilasta.

Alex ja Bruno seikkailivat läpi aikojen, hypäten menneisyyteen ja tulevaisuuteen ratkoen arvoituksia ja kohtaamalla outoja olentoja. He saivat apua viisaalta vanhalta viidakon pöllöltä, joka paljasti heille aikakiven alkuperän. Jotta aikakivi voitaisiin palauttaa, heidän piti kerätä kaikkien maailmanlaajuisten heimojen ja yhteiskuntien yhteinen viisaus ja solidaarisuus.

Alex ja Bruno matkasivat kauas, kohtasivat monia haasteita ja paljastivat salaisuuksia, joita he eivät koskaan olisi kuvitelleet. Lopulta he onnistuivat palauttamaan aikakiven paikoilleen, jolloin ajan ja todellisuuden virta palautui normaaliksi.

Maailma oli pelastettu, ja eläimet ja ihmiset oppivat tärkeän läksyn yhteistyöstä ja luottamuksesta. Heidän yhteinen kulttuurinen perintönsä kukoisti, ja he päättivät pitää salaperäisen laitteen turvallisessa tallessa, jotta vastaavaa katastrofia ei tapahtuisi uudelleen.

Tämä oli maailman hulluin tarina, jossa sekoittui fantasiaa, seikkailua ja opetuksia. Tarina muistutti meitä yhteisen ymmärryksen ja avoimuuden tärkeydestä maailmassa, jossa kaikki oli mahdollista.

Avaan silmäni viiden aikaan. Kipu on poissa. Kohtaus on kestänyt noin kaksitoista tuntia. Päässäni on ontto olo. Muistan itkeneeni yöllä kipua, sen verran kovaksi se yltyi. Nyt on saatava oikeanlainen migreenilääkitys. Aamulla varaan heti lääkärille ajan, jonka saankin lauantaille.

Kuin fyysinen päärääkki ei olisi tarpeeksi, lähden yhdeksäksi terapiaan. Olen odottanut, että pääsen kertomaan lomastani. Istunnossa käyn läpi muunmuassa Möykky-päivän tapahtumat. Näytän jopa piirroksen.

Töissä menee kivasti. Vähän liikaa tuntuu olevan tekemistä taas heti alkuun, mutta pystyn lopettamaan ennen viittä.

It’s hard to stop doing something that’s good to you, yeah, yeah

It’s hard to stop doing something that’s good to you

It’s hard to stop doing something that’s sweet to you, ooh

It’s hard to stop doing something That’s good to you

Betty Wright – It’s Hard To Stop Doing Something (That’s good to you), 1973

Betty Wrightin biisi lähtee automaattisesti soimaan joka päivä kello 16:30, silloin lopettelen hommat.

Tänään aikaan saatua:

• 5km lenkki
• Työ tuotantoon ja laskutukseen
• Päivän 3 päätavoitetta
• 10-vuotisjuhlan muistutuskutsu
• Listan päivitys
• Asiakkaalle X tieto aikatauluista
• Sopimus asiakkaalle
• Työntekijöiden työlistat elokuun loppuun
• Aspassa olevat asiat
• Omien proikkarointien tsekkaus
• Ylläpitolistan päivitys
• Parempi tapa niputtaa tehtäviä kalenteriin
• Google Appointments käyttöön
• Palaverien sopiminen
• Preceden canceliin
• Saavutettavuuskorjausten läpikäynti
• Päivän perustaskirutiinit
• Päivän kassa- ja laskurutiinit

Yhteensä 22 tehtävää hoidettu. Puoli viideltä tietää, että jos jotain aloittaa niin kohta on kello seitsemän. Koitan oppia loppukeväästä, sillä tekeminen ei tekemällä lopu. Toivottavasti tämä hyvä boogie jatkuu.