Elokuun toinen puolimaraton. Mutta migreeniä pukkaa taas. Ei voi kirjoittaa tämän pidemmästi.

Viikko on ollut sanalla sanoen hullu.

You have to laugh at the things that hurt you just to keep yourself in balance, just to keep the world from running you plumb crazy.

Ahdistava päivä. En tiedä, varmaan tämä työn paljous iskee taas. Tiedostettua ja hyväksyttyä, pitää olla vain entistä skarpimpi oman jaksamisen kanssa. Energiat on 0% juuri nyt.

Iltalenkki jää välistä, koska työpäivä venyy. Tänään on sellainen epäonnen varjo pään päällä. Siis ihan oikeasti, puhelut katkeaa kesken kaiken ilman mitään syytä, nettituttu ilmoittaa että koiransa tekee kuolemaa ja vettä alkaa sataa juuri sillä hetkellä kun astun ulos. Universumi ei pidä minusta tänään.

Aamun terapiasessio on rankka, liian rankka. Menee yliajalle, enkä huomaa mitään. Nyt on liikaa meneillään aivojen sisä- ja ulkopuolella.

Maha murisee. Illan päälle tilaan roskaruokaa mäkkäristä. Juuri nyt ei pysty muuhun.

Pitäisi olla jo nukkumassa, mutta tässä minä vielä näprään uutta puhelinta. Tietotekniikka on mukavaa. OxygenOS ei ole ihan napakymppi, mutta en aio tällä kertaa vaihtaa customROMiin.

Customrommien perffipuoli on parempi kuin stockissa, mutta ne sisältävät muuten yleensä sen verran monta lastentautia, että en jaksa enää vaivautua. Lisäksi päivityksiähän niihin ei saa, enkä ole valmis kärsimään tietoturvattomasta puhelimesta, enkä halua vetää koko ajan tietoja sileäksi.

Joskus ärsyttää olla nörtti, kun en osaa suhtautua edes puhelimiin normaalisti. Aina menee säädöksi.

Vilkas tiistaipäivä. Tuntuu hullulta, että on vasta tiistai, kun on sellainen olo, että olisi käynyt läpi ensimmäisen ja toisen maailmansodan. Ahdistus on vakio, mutta tänään jotenkin helpottanut. Ehkä kun on päässyt työn imuun, niin osaltaan unohtuneet omat ajatukset.

Kotona täytyy jatkaa vielä hetki hommia, koska työharjoittelijan koulimiselta ja palavereilta ei jää aikaa esimerkiksi sähköposteille. Työn päälle pitkä kävelylenkki ja puhelua yhtiökumppanille. Kyllä se helpottaa niin paljon kun höpöttelee ihan niitä näitä ilman että katsoo kelloa. Pitää aina muistaa, että ”turhanlänkyttäminen” auttaa, oikeasti. Ei ahdista enää läheskään niin paljon. Kiitos Juha.

Kaupan kautta siipikastikkeet messiin ja kotiin syömään siipiä.

Nyt huomaan, että siivet ovat olleet jo hyvän tovin air fryerissä odottelemassa ja tässä minä vielä nakuttelen. Iltakymmeneltä tuhti setti syödä, mutta menkööt tämän kerran.