”Kuule Rolle, ei ole mikään ihme, että tulee migreeni. Selkäsi on S ja toinen jalka kolmisen senttiä toista pidempi.”, sanoo mestari-Shamaani Siekkisen Tino. Näen jopa kuvan rangastani. Ihan mutkallahan se on taas. Jostain syystä migreenini ei ole tullut aiemmin puheeksi, vaikka olen käynyt Tinolla kymmenen vuotta. Sain ohjeitakin vaivaan. Kiitos Tino! Viikon päästä uusiksi, sen verran ukko vänkkyrällään…

Liian kova vauhti. Miten tämä menee aina tähän, juuri tähän aikaan vuodesta? Tekemistä tulee vaan lisää ja lisää ja sitä on enemmän kuin ehtii tekemään. Delegoin ja delegoin ja silti pöytä ei tunnu tyhjenevän yhtään.

Huomenna pitkästä aikaa etäpäivä. Terapia ja tärkeä palaveri, joten mieluummin kotoa käsin, että ei mene ihan sekoiluksi.

En tiedä. Kunpa aika pysähtyisi hetkeksi. Haluan pois aikakoneesta.

Onko tosiaan tiistai? Tuntuu kuin olisi torstai. Asioita tapahtuu niin jatkuvalla syötöllä, että on hankala pysyä perässä. En minä oikein tykkää tästä kaoottisuudesta. Yksi palaveri päivässä ei tunnu riittävän mihinkään.

Migreenilääkitys on nyt uusittu. Maxalt Rapitabia, eli rizatriptaania, sama kuin äidilläni. Toivottavasti tämä tepsii, kun sumatriptan ei toiminut. Sama vaikuttava aine, triptaani, molemmissa, mutta tämä jälkimmäinen hieman nopeavaikutteisempi.

Viikkotavoitteet:

• Projektivastuut: 5 projektia
• 3 sivuston migraatio
• Palikset: 1/6 pidetty
• Code reviewit
• Sivuston kartoitus ke
• 1 bloggaus firman blogiin
• 10v-juhlapuheen ja valokuvien järkkäily
• Aspa ja muu random asioiden hoito, viestinnät
• Kassa ja laskutukset

Viikon menot:

• Lääkäriaika, migreenilääkitys tiistaina 16:20
• Hieronta ke 9-10
• Perjantaina ~14ish lähtö laneihin

Ohjelmaa on. Liikaa. On. Kierroksia on sen verran, että uni ei tule ihan heti.

Unipisteet 49/100. Unenlaatu: Huono. Aamu ei ala hyvin, vaikka olen 6:25 hereillä.

Maanantain käynnistymistä ei yhtään helpota tekemisiäni kommentoinut mulkero. Vaikka kuinka koitan aamupaskalla istuessani olla välittämättä, tällaiset tapaukset eivät ihan heti jätä väsynyttä aivoa rauhaan. Täytyy olla jollain tapaa elämätön, ankea, trollavaa, kateellinen, häiriintynyt tai muuten vain epätasapainoinen tapaus, jos ihminen tieten tahtoen käyttää aikaa ja vaivaa jättääkseen ilkeän, anonyymin kommentin. En yleensä nimittele ketään, mutta ei tällä huutelulla olekaan kohdetta – anonyymiä kun ei voi tunnistaa. Ala-arvoisempaa kuin fasistinen somehuutelu. Toisaalta tämä kyseinen IQ -1000 yksilö ei kyllä ansaitsisi enää toista mainintaa tai pidempää pohdintaa, joten se siitä. Halusin vain invalidoida tapauksen.

Kun fiilis on jo valmiiksi kehno, ei se siitä helpota päivän mittaan. Työpäivä on perinteisen kaoottinen ja täynnä palavereita, mutta kyllä siitä vähän iloakin väleissä irti saa. Onneksi on kivat työkaverit ja unelmaduuni muutenkin.

Nyt ei meinaa silmät pysyä auki, eikä ajatus kasassa. Hieman arvon, juoksenko vielä lyhyen kolmen kilometrin iltalenkin auringon laskiessa. Pian joutaa maate.

Viesti sinulle, joka tykkäät kommentoida ajatuksiani kulissien takaa nimettömänä mitä ihmeellisimpiä reittejä: Sinun vuoksesi en todellakaan tätä lokikirjaa kirjoita, enkä ole tilivelvollinen kenellekään, en omissani enkä yritykseni raha-asioissa, tai minkään muunkaan asian suhteen.

Suositus sinulle ja samalla jokaiselle tämän harmittoman nettipäiväkirjan lukijalle: Mieti kaksi kertaa ennen kuin kommentoit arvostellen toisen tilannetta: Pohdi seuraavia: Mitä lisäarvoa kommenttini tuo tilanteeseen? Aiheuttaako kommenttini iloa vai ahdistusta? Miksi kommentoin juuri tätä kohtaa? Jos kommentti on negatiivinen, eikä sisällä ratkaisua, jätä jatkossa laittamatta. Jos taas sinulla on idea tai ratkaisu, liitä mukaan nimesi ja yhteystietosi, jotta voidaan jutella. Pyytämätön neuvo ja toisen elämän perusteeton arvostelu on henkistä väkivaltaa.

Kannattaa keskittyä omaan elämääsi, eikä muiden elämän arvosteluun. Älä pönkitä egoasi painamalla muita alas. Asioilla on monia puolia, joita on turha tulkita jonkun netti-ihmisen päiväkirjasta.

Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

Herään aamulla kahdeksalta. Harvinaista minulle, mutta olen täynnä virtaa. Lauantai-illan migreeni on jatkunut läpi yön, mutta kipu ei yllä onneksi kovin korkealle tasolle, vaan jää asteikolla 5/10. Jokin muutos tuohon tulee saada. Maanantaina lekurihommat kuntoon.

Aamupala kotona, sitten Seppään. Tarkoituksena syödä ja etsiä sitten iPhone, jota olen tuuminut pidempään. Puhelinhommat menivät keskiviikkona hieman sekoiluksi, kun ostin epämieluisan puhelinmallin. Nyt on aika korjata tilanne.

Gigantilla ei ole yritysmyyjää paikalla sunnuntaina, DNA ei tee liisarisopimuksia, Telialla on kaikki hyvät mallit loppuunmyyty… Vihdoin Elisalla tärppää. Kaupat tuli, kiinni veti. Tarkistan vielä kerran sopimuksen ja laitteen. Paketissa lukee iPhone 14 Pro, Deep Purple, 128gb. Hetkinen, minähän pyysin 256gb mallia. Myyjä huomaa erehdyksensä. Sopimuksessa kaikki on kuitenkin oikein. Korjaamisessa menee tovi, mutta ei minulla mikään kiire ole. Onneksi tarkistin.

Kello lähenee kahtatoista, joten menemme vaimon kanssa Koti-Pizzaan syömään. Tämän jälkeen Espresso Houseen kahville. Iso ”EH”-kyltti saa aikaan Spede-vitsailua, nimittäin. Muutenkin hauskat jutut. Nauran katketakseni ihan tyhmille letkautuksilleni. Ainakin nauran.

Sunnuntai osoittautuu kaikin puolin mieluiseksi päiväksi. Ahdistus loistaa poissaolollaan. Elokuun parhaimmistoa fiilikseltään heittämällä. Anna Tommolan Yöllinen elämämme: Miksi näemme unia? luettu, nyt vuorossa Kimmo Takasen Tunne lukkosi: Vapaudu tunteiden vallasta, joka on pitänyt lukea jo pitkään.

Tämä loki on kirjoitettu iPhonella. Hyvin onnistuu saitin Safari PWA:lla. Pitää korjata tuo allaoleva puhelinmalli logiin, kun ehtii. iPhone vs. Android-kirjoitus odottaa oikeaa hetkeä blogin puolella…