Some (Mastodonia lukuunottamatta) tarjoilee ihmisten täydellisiä kesälomia verkkokalvoille, joka herättää väistämättä ajatuksen, että ihmisen kesäloma pitäisi olla tietynlainen.

Parempi pistää some kiinni.

Kesäloma on juuri sellainen, kuin haluan sen olevan. Eli koneella istumista ja sisällä olemista.

Loppuun vielä hyvä dokkari:

Ei ole oikein sanottavaa näin puolilta öin. Eihän sitä aina voi ollakaan. Erinomainen lomamaanantai. Ei ahdistanut juurikaan. Tällaisia lisää.

On täysin hiljaista. Olen lahjonut lapset pihalle jäätelörahalla. Tarvitsen hetken omassa rauhassa ja tylsistynyt poikani saa tekemistä, win-win. Makaan riippumatossa silmät kiinni. Aurinko hyväilee kasvojani. Kyyneleet valuvat poskea pitkin. Ahdistaa niin, että rintaa puristaa. Itkeminen helpottaa.

En tiedä mikä on. Tänään on ahdistanut aamusta asti vietävästi. Päivä on kaikin puolin mukava, mikään ei ole pielessä. Ehkä se on aamukahvin sisältävä kofeiini, tai triggeröivät keskustelunaiheet. Ehkä sille ei ole syytä, kuten tavallista. Minä ja minun pääni. Miksi itken, vaikka syytä ei ole? Aivan vitun absurdia.

Hengitän pinnallisesti. En oikein saa ajatuksistani tolkkua. Teen hienoja juttuja nettiin, mutta en oikein osaa nauttia niistä. En taas tiedä mitä tämä on. Erityisherkkyyttä ja ahdistuneisuushäiriöisen arkea vain. Loma-aikaan ahdistuu herkemmin, koska tekeminen ei ole niin intensiviistä, ei pääse unohtamaan olojaan. Itsensä ja ahdistuksensa kanssa oleminen on hankalaa. Mutta mitkään päihteet eivät ole vaihtoehto, niiden kanssa vasta tukalaa olisikin. Onneksi olen täysraitis.

Maatessani riippumatossa, ajantaju katoaa. Noustessani ylös, ahdistus ei kaikkoa, mutta makoilu ilman laitteita helpottaa.

Nousen ylös. Paniikki iskee. Tärisen ja tärisen, ajantaju katoaa. Otan kynän käteen ja alan piirtämään Möykkyä.

Mustekynä on huono piirtämiseen, mutta saan Möykyn hyvin talteen. Hieman helpottaa taas. Akryylimaalaaminen voisi olla kiva harrastus näihin hetkiin. Saatan jopa ostaa värit ja telineen.

Tätä kirjoittaessa ahdistaa yhä edelleen. Mutta tiedän, että se menee ohi. Se aina menee ohi, kunnes tulee takaisin.

Hetki kerrallaan.

Tuntuu, että koodaan ja säädän vaan non-stop. CSS, Git, Docker ja Ruby ovat olleet nyt isollaan. Päätä särkee taas. Docusaurus ja Outline testattu help.mementomori.social-wikiä varten, kumpikaan ei ollut hyvä. En millään jaksa viritellä lomalla mitään WordPressiä, joten taidan mennä vaan tutulla ja turvallisella GitBookilla.

Illasta on särkenyt taas päätä, mutta tiedän mistä se johtuu. Liikun paljon (tänään 10km juosten) ja syön liian vähän. Kun koodaa, ei tajua syödä.

Ilman ahdistusta ja päänsärkyä päiväni olisivat ihan mukavia. Tänään oli säätö- ja sadepäivä, ei tullut edes pelattua yhtään. Huomenna jotain muuta.

Päähän sattuu. Pitäisi vähentää ruudun tuijottamista migreenin yllättäessä. Täytyy sulkea pian silmät.