It’s crazy, it’s party! Kesäpäivän pilleet oli ja meni. Väsy yllätti puoli yhden maissa. Vaatteeni haisevat savulle. Perhe on nukkumassa. Ei taida enää irrota energiaa muihin ajatuksiin ja yksityiskohtiin. Tämä teksti on logitettu kello 1:38, vaikka päivättynä perjantain puolelle.

Loma alkaa nyt.

Ummistan silmäni. Mietin kulunutta päivää. Sainko aikaan kaikki mitä halusinkin? Lenkki töiden jälkeen, kesken jäänyt elokuva… Klo 23 kiireellä nukkumaan. Unohtuiko jotain? Voi prkl, päivän loki.

Onneksi on analogisuus, vanha kunnon kynä ja muistikirja. Digitaalisesti julkaisen tämän perjantain puolella. Öitä!

Keskiviikko. Jotenkin vauhdikas päivä. Aamurutiinin muutos toimii, suoraan sängystä ylös. Tai no, tietenkin jotain vaatetta päälle ennen sitä. Vauhtilenkki toimii ihan eri tavalla, kun on RunKeeperin virtuaalinen valmentaja kuiskimassa korvaan, että nyt seuraavan kilometrin ajan juostava 4,20 min/km vauhtia. Melko raskasta, mutta sen arvoista. Kehitellään nyt sitä maratonikuntoa.

Ei ole ihan lempparijuttu se, että hieronnasta juoksulounas, suoraan palaveriin ja sitten seuraavaan. Iltapäivällä sähköpostivyöry, tehtävien lykkäys huomiselle ja kotiin selviämään. Tähän haluan muutosta syksylle.

Olen selvinnyt hyvin päivistä ilman ylimääräistä ahdistusta, mutta tänään kotona ahdistaa. Haluaisin nyt hiljaisuutta ja karkuun tätä kaikkea.

Lenkkirutiini on päässyt lerpahtamaan. En vain jaksa nousta kuudelta juoksemaan. Tavoitteet ovat ehkä olleet taas liian kovat, 4-6 kertaa viikossa jaksaa vain aikansa. Viimeksi vähensin määrää kolmeen, mutta sitten jostain syystä mukamas pakko juosta 5-20km kerralla… Miksi en vain vaikka juoksisi lyhempiä 3km lenkkejä useammin?

Päätin nyt sitten, että alan harjoitella maratoniin, vaikka en sellaista lopulta päättäisikään juosta. Puolimaratonit ainakin sujuu jo. Tarvitsen treeniohjelman. RunKeeper testikäyttöön ja jotain uutta virtaa tähän touhuun. Nukun vaikka tunnin pidempään ja käyn aamulla 20min lenkillä. Kokeillaan. Ehkä se taas tästä.

Töissä menee hyvin. Alkaa selvästi tahti rauhoittumaan. Pidän tästä nykymeiningistä juuri nyt omassa elämässäni. Ei oikeastaan häiritse tai harmita mikään. Kaikki on ihan pirun hyvin. Toivon, että myös lemppari-ihmiseni voi hyvin. Asia kerrallaan. Päivä kerrallaan. Tämä on hyvä.

Väsyttää. Tuntuu, kuin olisi kulunut monta päivää. Mutta on vasta maanantai.