Herään kahdeksalta, ei puhettakaan, että yhtään aikaisemmin. Aamulenkit ovat nyt jääneet, ei vaan pysty. Mieluummin nukun sen pari tuntia. Pakko ottaa aamun päästä, jos illan päästä ei uni tule silmään ajoissa.

En ehdi syömään aamupalaa, koska mieli tekee Espresso Housen mokkalattea. Neljällä shotilla espressoa tähän väsymystilaan.

Jotenkin kohtuullisen rankka terapiasessio tänään. Traumojen läpikäyntiä. En tiedä. Tuntuu, että puhun taas mitä sylki suuhun tuo. Kai se on tarkoituskin.

Nyt on ihme sattumuksia ympärillä. Työkaverilla irtoaa autosta osa ja toisella jotain muuta. Tullessani terapiasta, Veeralla poksahtaa silmälaseista linssi irti. Ei muuta kuin optikolle viittomakielen tulkin rooliin. Huvittaa nämä sattumukset, ei sentään isompaa.

Juuri kun olen lopettelemassa, töissä sattuu isomman luokan digitaalinen tulipalo. Saan tilanteen ratkaistua vajaassa tunnissa. Eipä onnistunut töistä lähteminen ennen neljää. Mutta 16:40 tuntuu sekin aikaiselta.

Illalla teen työhön liittyvää laskentataulukkoa, koska en keksi muutakaan. On tämä vaan niin mukavaa. Olen sairas yksilö, minkäs sille mahtaa. Pe-su teen kyllä ihan jotain muuta, lupaan.

Päivän kruunaa tämä:

Mukavaa juhannusta!