Kunpa voisi joskus osata päästää irti asioista. Nytkin mietin tuota uutta avatariani, että onko se sittenkään hyvä. Minunhan piti muutama viikko sitten murehtia vähemmän vähäpätöisiä asioita ja antaa vain olla. Miksi tämä ahdistus tuli takaisin? Miksi taas hion liikaa?

Pikakelaus aamuyöhön. Rouva herättää kello 4:00. Ei kuulemma nähnyt painajaista, heräsi vain. Merkillistä, että juuri minuutilleen tasatunti. Käyn juomassa, kun kurkku tuntuu kuivalta. Eipä sitten oikein uni tule. Saan unen päästä kiinni juuri kun pitää herätä taas aamulenkille.

Terapia-aamussa keskitytään pakkomielteistä irtipääsemiseen ja pohditaan tilannetta töissä. Henkilöstövaje on eskaloitunut työkaverin jäädessä sairaslomalle. Onneksi hoidan skarpisti asian kerrallaan. Välillä meinaa jäädä jälkeen, mutta sitten kirin taas tilanteen tasalle. Tärkeintä on, että asiakas saa vastauksen ja projektit menevät eteenpäin.

Olen suhteellisen tyytyväinen tämän päivän työn tuloksiin. Oma tekeminen näkyy heti. Osaan jopa korjata kohtuullisen vaativan verkkokauppaongelman.

Päivän saldona lukemattomia sähköpostiviestejä, lukemattomia aspatikettejä, asioiden ratkomisia, pari sisäistä palaveria Arton ja Juhan kanssa, projektitaskien perkaamista ja paljon muuta. Nyt tuntuu jo helpommalta kuin eilen. Jämäkästi asiat yksi kerrallaan kuntoon. Kyllä se tästä. Me klaarataan tämä.

PS. Photopea on parempi kuin Photoshop. Tekoälyllä varustettu Magic Replace on uskomattoman hyvä.