Herään kuudelta. Aamupala naamariin, treenivaatteet päälle ja Juhan kanssa kiertämään järvi pitkästä aikaa. Ajoissa on mukavaa olla liikenteessä. Pieni pakkanen, nätti auringonnousu. Linnut, lokit, joutsenet heräävät kanssamme. Mukava turista niitä näitä. Pari tuntia menee nopeasti.

Aamusauna. Hyvä fiilis. Vähän koodia. Pelailua. 521mg kofeiinia. Kellon lähestyessä yhdeksää olen jo aivan valmis nukkumaan, mutta lapset eivät ole. Voi olla, että oma nukkumaanmenoni venähtää taas.

Haukotus.

Akkua 9% jäljellä. Siis ei pelkästään omaa akkua, vaan kirjaimellisesti puhelimen akkua. Käytän melko paljon erilaisia taustalla lilluvia Android-sovelluksia, jotka syövät päivän aikana tehokkaasti virtaa.

Kävelen Vapaudenkatua toimistolta kotiin. Akkuprosentti putoaa kahdeksaan prosenttiin. Kirjoitan ja kävelen eteenpäin autopilotilla. Peukaloni tekevät työtä. En huomioi kävelykadulla tepastelevia perjantain ja alkoholin huumasta huojuvia ihmisiä. Ajatukseni palaavat työpäivään. On taas mennyt päivä pitkäksi ja vieläpä perjantaina.

Päätän työkavereiden lähtiessä, että teen itselleni lupaamani asiat loppuun mieluummin kuin olen taas jäljessä. Jäljellä on viiden aikaan vielä laskutukset, sopimus ja eräs yksittäinen uniikki koodihomma, jonka deadline on 18.4., mutta sitä ennen sen pitäisi olla testauksessa. Jokainen näistä on pakollinen.

Tehdessä kuitenkin ajantaju katoaa, kun laitan Deezeristä black metallia kovemmalle. Koko toimistotila on käytössäni ja alan viimeistelemään koodiani. Seuraavana laskutukset. Sitten sopimus. Kello lähentelee kahdeksaa. Kastelen vielä kasvit ja pesen kahvikoneen. Päivä pulkassa.

Tavallaan hyvä fiilis, että olen saanut paljon aikaan. Myös yrittäjämuisteluteksti on ulkona ja olen siihen tyytyväinen. Käy lukemassa osa 1 Duden blogista.

Huono fiilis on lähinnä siitä, että kello on noin paljon. Taas jää vain tunti pari aikaa perheelle ennen nukkumaanmenoa ja senkin ajan olen aivan ulapalla.

Mutta minulla on suunnitelma. Ensi viikolla kaikki muuttuu.

Akkua 6%. Olen teleportannut ruokakauppaan. Nyt iltapalaostoksille ja lepäämään.

Kaaos jatkuu. Väsyttää. Aamun terapiassa thanatophobiasta, traumoista, perfektionismista, uupumusriskistä. Kevät ei tunnu nyt yhtään piristävän ja päivät ovat yhtä selviytymistä. Selvästi liikaa asioita. Haluan pysähtyä. Täytyy pysähtyä. Mikään määrä kahvia ei riitä. Mikään määrä unta ei riitä. Tuntuu, että en jaksa. Mutta on pakko jaksaa.

Perjantailta odotan vain, että pääsen vapaalle. Saunaan. Laiskottelemaan. Tuntuu väärältä tuntea näin, koska rakastan työtäni.

En tiedä miksi tämä löytämäni taideteos resonoi juuri nyt.

Yöunimääränmuuttamisprojekti ei ole mennyt ihan putkeen. Joka ilta menen nukkumaan ennen kymmentä, mutta pyörin kuitenkin 00-01 asti. Ihan sama miten paljon väsyttää, en vaan jostain syystä saa unen päästä kiinni.

SleepTown on saanut minut menemään aikaisin nukkumaan, sillä taloa ei saa rakennettua jos tavoiteaika ylittyy. Harmillisesti kuitenkin joudun lopettamaan sovelluksen käytön, koska se ei toimi yhtä aikaa Sleep Cyclen kanssa, josta kuitenkin maksan.

Tänään on ollut todella stressintäyteinen päivä. Haluan lähteä töistä viideltä, mutta se ei vaan onnistu. Tärkeitä asioita ei voi lykätä.

Viivästyneen kotiinlähtemisajan vuoksi koko iltarytmi viivästyy myös. Nukkumaanmenoaika on kahdeksan minuutin päästä ja iltapala on syömättä. Vatsa kurnii.

Liikaa sanottavaa, mutta kaikki on negatiivista. Siispä lopetan kirjoittamisen tähän.

Jostain syystä viime aikoina on taas ollut se kalman fiilis läsnä. Että kuin joku olisi kuollut tai kuolemassa. Se fiilis on päällä koko ajan ja ahdistaa. Ehkä ne oudot vatsanväänteet ja muut vain triggeröivät ja saavat tiedostamaan, että kroppa on elossa vain hetken.

Arki käyntiin taas. Ylös kuudelta ja ulos lenkille. Edelleen sujuu. Aion pitää tämän.

Puoliksi unohdan, että tänään on palvelinpäivitysilta. Se tietää 08-20 työpäivää. Onneksi tämäkin on myöhemmin ulkoistettu. Kunpa palaverit voisi vielä ulkoistaa.

Jos mieli nukkua 8 tuntia, on mentävä alle kahden tunnin päästä maate.

Lounaspizza jäähtyy uudelleenlämmitettynä keittiössä. Ei auta.

Väsyttää helvetisti. Arki on täällä taas.