Nukun huonosti. Herään yöllä kahdesti paniikissa. Viikon ahdistukset tulevat näköjään uniin.

Sataa rakeita. Oivallinen vappusää. Kylmää ja märkää. Ei kiinnosta lähteä ulos. Tämä viikko menkööt tässä.

Sauna hieman helpottaa. Ja pelailut.

Kuka keksi ahdistuksen? Olisi pari sanaa sanottavana hänelle.

Aurinko laskee Harjun taakse. Päivä on ollut mukava, vaikkakin tunteiltaan vaihteleva. Palaan ajatuksissani aamuun.

En pidä matkustelusta, oli sitten kyse ulkomaan tai sisä-Suomen reissusta. Tänään on kuitenkin Veeran syntymäpäivä ja päätämme lähteä heti aamusta Tampereelle. Olen nukkunut tavanomaisen kehnosti. Unenlaatu on viime aikoina ollut erittäin heikkoa. Syytän ahdistustani.

Kahvia, ulkona syömistä, shoppailua. Mokkamestareiden kahvikupillinen on liikaa ja meinaan saada paniikkikohtauksen. Valtavat paikat täynnä ihmisiä, 253mg kofeiinia verenkierrossa ja matkustelu yhteensä aiheuttavat sen, että ahdistus kohoaa huippuunsa. Saan itseni kuitenkin rauhoitettua, en halua pilata vaimon syntymäpäivää.

Rahaa kuluu, mutta en jaksa välittää nyt siitä. Ostan heräteostoksena musiikkiliikkeestä Lotalle huuliharpun. Hänellä on melkein kaikki soittimet, mutta tämä puuttuu. Päivä kääntyy iltaan ja löydämme lapsille mukavia tuliaisia. Kotiinvietäväksi on pelikaupan pehmoleluja, herkkuja, vaikka mitä. Kun saavumme kotiin, lapset ovat iloisia. Vähän kuin joulu olisi.

Kiitos äiti kun kävit katsomassa lapsia. Kuulemma Teeleidissä oli kivaa. Pojalla oli vähän tylsää, mutta minttusuklaakakku oli hyvää.

Nyt on väsynyt olo. Ehkä ensi yönä unikin maittaa.

Aivan hakattu olo. Tällä viikolla ahdistus ei ole todellakaan pysynyt kurissa. On liikaa mielen päällä.

En jaksa tänäänkään lenkille. Olisi mukava jäädä nukkumaan, mutta raahaudun toimistolle. Aamupalaakaan en ehdi syödä, koska nukun ajan ohi. Aamurutiinien pois putoaminen on aina huono merkki ja kertoo henkisestä väsymyksestä.

Onneksi tiimi rokkaa ja päivä on muuten kiva. Mukavaa käydä lounaalla työkavereiden kanssa pitkästä aikaa. Muistan miksi toimistopäivät ovat tärkeitä.

Nyt toimii pidennetty viikonloppu. Hyvää vappua! (Koitan levätä)

Kun edellisen yön unipisteet ovat 20/100, seuraavan sentään 84/100. Unenlaatu on kuitenkin tasaisen huono. Liikaa ajatuksia mielen päällä.

Tänään havahdun siihen, että en ole puhunut äidilleni kahteen kuukauteen. Meillä on lämpimät välit, mutta jotenkin on ollut niin paljon töitä, että olen unohtanut läheiseni. En ole ollut veljienikään kanssa tekemisissä pitkään aikaan. Korjaan heti tilanteen viestillä.

Elämäni kuluu aivan liian paljon työn touhussa ja välipäivät kuluu palautumiseen. Aikaa ja energiaa ei tunnu jäävän mihinkään muuhun. Se tuntuu surulliselta. Tänäänkään en ole ollut tarpeeksi läsnä lapsilleni.

Tällaisenkö perinnön haluan jättää? Että isä teki aina töitä, eikä ollut mukana? Ei tunnu hyvältä. Toivon muutosta, mutta jatkan silti samaan malliin… toisaalta, mikään muutos ei tapahdu hetkessä. Mutta kunpa edes loppuvuoteen mennessä olisin pystynyt ruuvaamaan kalenterini kuntoon.

Yksi asia kerrallaan. Teen parhaani. Koittakaa ymmärtää. Vaikka nautin työstäni, ei elämä voi olla pelkkää työtä. Juuri nyt se on sitä, mutta kyllä tämä tästä helpottaa. Kesälomatkin ja kaikki tulossa. Eiköhän se siitä.

Huonosti nukutun yön jälkeen seuraava päivä on selviytymistaistelua. Mutta päivätavoitteissa on pysytty. Siitä todisteena tämä kirjoitus.