Mukava sunnuntai. Nukun pitkään. Kello on herätessä yksitoista, mutta muistan että kelloja on siirretty eteenpäin, joten oikeasti se on varmaan kymmenen. Valtaosa HS:n kyselyyn vastanneista toivoisi, että kellojen siirtämisestä luovuttaisiin. Olen samaa mieltä. Ihan turhaa vekslailua.

Pelailua, syöpöttelyä, rentoilua, elokuva. Vähän koodailuakin. Olisipa sunnuntaita vaikka neljä päivää viikosta. On mukavaa elää ilman kalenteria, hetkessä. Ensi viikosta tulee taas kaaos, mutta en mieti sitä vielä.

Illalla särkee vatsaa jotenkin kummallisesti. Tulee mieleen keskiviikko. Mietin, onkohan kyseessä umpilisäke. Vatsakipu ei äiy pahaksi, vaan jomottaa ylävatsassa. Ehkä se on tämä mässäily. Hämmentävää. Seuraillaan tilannetta. Pyrin välttelemään hypokondrista reagointia, koska alan pian pelkäämään, että sisuskalut sanoo poks ja potkaisen tyhjää. Menee vähän överiksi liian herkästi. Mutta itseään on kuunneltava, jos kipu pahenee niin sitten näytille. Umpparin kanssa ei kannata pelleillä.

Nyt kasvien sumuttelu, hieman kirjan lukemista ja sittenhän tästä jo joutaa… Elämäni 1795. viikko on taputeltu, tervetuloa viikko 1796!

Ennen neljää kaikki rutiinit valmiina. Lenkki juostu. Ruokaa mäkkäristä. Lauantait on kivoja. Päivitykset ovat lyhyitä nyt, mutta on kiire rentoutumaan. Jutellaan lisää Mastodonissa.

Kello on oikeasti 03:12. Olen ollut kuppilassa koko illan. Mutta hyvällä asialla.

Nyt väsyttää.

Kahdeksan tuntia unta ei meinaa riittää. En muista kävelymatkaa terapiaan. Jotenkin sekava olo edelleen. Elämässäni on tällä hetkellä kolme isoa kuormittavaa asiaa, joista yksi on positiivisella tavalla kuormittava. Kirjoitin eilen, että ”pitää nyt olla tarkkana”. Olen edelleen samaa mieltä.

Päivä tuntuu sujuvan jotenkin takkuisesti, mutta saan aikaan paljon. 22 tehtävää, 2 klousausta, lukemattomia sähköposteja. Tähän pitäisi olla ihan tyytyväinen, mutta silti ruoskin itseäni. Miksi?

Osaan lopettaa viiden maissa, mutta ilta menee ties missä NextDNS-säädöissä ja CSS-koodailuissa, vaikka vannotin itselleni, että ei sitten täytetä päivää ylimääräisellä. Tässä sitä taas ollaan.

Huomenna toimistolle.

Kyllä tämä tästä.

Haluaisin pystyä kirjoittamaan enemmän tänään, mutta olen niin väsynyt. Olin aivan valmis nukkumaan jo kahdeksalta, mutta tytär halusi jutella. Koulukiusaamisasia on mennyt huonompaan suuntaan. Pitää tehdä asialle huomenna jotain. Tämän jälkeen läksyissä auttelua. Ja sitten nukkumaanmennessä molemmilla onkin kaikki maailman asiat kerrottavana, vaikka ollaan jo peiton alla.

Huokaus, tässä sitä taas ollaan. 23:09. Tänään olen potenut jonkinasteista vatsatautia. Ei sentään tule mitään yläpäästä. Mutta vatsakipu ei ole kivaa. Pitää katsoa aamun vointi erikseen, mietin menenkö terapiaan ollenkaan. Töihin en mene, mutta voinnin mukaan hommia kotona.

Tämä päivä on ollut melkoinen. En muista milloin viimeksi olisin ollut yhtä väsynyt. Lukusuositus: ”Totta vitussa olen työkykyinen”, sanoi Tuomas Milonoff, kunnes ei pystynyt edes päättämään, mitä leipää ostaa – näin ”Tunna” tilttasi. Jonkinlaista taisteluväsymystä ollut täälläkin. Full-on burnis ei ole tulilla, mutta pitää nyt olla tarkkana. Se saattaa tulla nimittäin ihan puskista.